Ajattelin, että 1/100 on sitten mahtipontinen aloitusyö. Että tulee täydellinen ilta, kiireetön aamu, teen ihanat eväät ja valmistaudun hyvin. Ensimmäinen opetus: täydellistä iltaa ei tule. Siispä vihdoin ihan tavallisena sunnuntai-iltana 22.5.2016, lapsen iltapuuron jälkeen pakkasin hätäiset eväät (kaksi ylikypsää banaania ja kuiva karjalanpiirakka, iltateetä) ja kamat (makuupussi, pari alustaa, pressu, hyttysverkko, hammasharja ym. sälä) ja ajoin ensimmäiseen mieleen tulevaan paikkaan kotisaaressani Hailuodossa.

Matkalla Hailuodon Marjaniemeen, meren rannalle, kuuntelin Leevi and the Leavingsiä. Muistelin lapsuuteni kesäöitä Göstan laulaessa: ”Jos etsit kadonnutta aikaa, jotain josta jouduit luopumaan, liian usein huomaat, ei se totta ollutkaan…”. Oli hyvä istua yksin rannalla ja muistaa, miten lapsuuden kesäöinä livahdin usein salaa lähimmän rannan kivikkoon istuskelemaan. Kun liikkuu yksin yöllä, saa paikat ja tunnelmat hyvin haltuun.

Siinä auringon sulkiessa esirippua, jäin vielä pitkäksi aikaa fiilistelemään esityksen jälkitunnelmia. Taivasta ja merta koristava puna muuttui koko ajan. Kun sulki silmät ja avasi ne hetkeä myöhemmin, oli sävy jo vaihtunut. Hengittelin syvään, tavallinen sunnuntai oli muuttunut aika erityiseksi.

Etsin hyvän paikan missä nukkua, totesin pressun olevan tarpeeton ja valitsin ympärille vähän mäntyjä seiniksi. Oli vähän täpinöitynyt tunnelma, koska olin yksin yötä ulkona ensimmäistä kertaa aikuisiällä ja vielä ensimmäistä kertaa taivasalla. Unta sai hakea aika kauan, sorsapari paritteli jonkun tovin lähistöllä, tuntemattomat linnut päästivät kummia ääniä. Kello soi kuudelta, kun velvollisuudet kutsuivat. Ajoin kotiin aamu-usvan ali huonosti nukkuneena. Ajattelin, että tästä tulee mieletön vuosi.

257

Join the discussion 8 Comments

  • Nynny-Päve sanoo:

    Hurja-Liisa!

  • Liisa sanoo:

    Hurjimus palveluksessanne 😉

  • Vilppu sanoo:

    Upeita kokemuksia tiedossa.

    • Liisa sanoo:

      No niin mustakin tuntuu, että väistämättä näin.

  • Anneli sanoo:

    Miten kuvasit nämä mahtavat otokset?
    Millaisia tunnelmia koit?

    • Liisa sanoo:

      Kuvasin ilman jalustaa käsivaralla paitsi omakuvan, missä kävelen, kuvasin asettamalla kameran ajopuun päälle ja ajastin kameran ottamaan kuvan 🙂 Tunnelmia voisi kai kuvailla adjektiivein jännitys, hämmästys, ihastus ja rauhallisuus. Oli kivaa viettää aikaa yksin ja oli hienoa, kun minne tahansa käänsi objektiivin, niin näkyi lintuja. Aamulla sen kyllä huomasi – ihan mieletön sirkutus kuului joka puolella.

  • Campasimpukka sanoo:

    Hyvällä tavalla hullu idea! Tykkään!

    • Liisa sanoo:

      Moikka! Mulla melkein meni ohi tämä viesti. Kiitos ja kumarrus!

Jaettu