Hailuodon kanssa ON/OFF –suhteessa elävä Aura ilmoitti, että on tullut takaisin saareen ja sauna lämpeää vielä samana iltana. Auran paikka sijaitsee idyllisessä pihapiirissä ja kun reitti Auran luo kulkee vielä virallisen kansallismaiseman lävitse, oli kymmenennen yön spotti ja samalla idylli-teema sinetöity. Idylli sanana tulee muuten kreikasta, eidyillon tarkoittaa pientä kuvaa. Idyllistä puhuttaessa tarkoitettiin lyhyitä antiikin aikaisia runoja ja runoutta, joissa kuvattiin kuvattiin rauhallisen maalaiselämän tapahtumia ja viehätystä.

Ampiaiset olivat tehneet pienen soman pesän saunan oveen – varjoja paratiisissa. Aura selvitti, että pesä hävitetään pussittamalla, sekä polttamalla pesä. Ohjeissa neuvottiin tuuttaamaan pesä täyteen Raidia, mutta kenelläkään ei sattunut olemaan, joten Aura hoiti homman ihan luomumeiningillä. Toin tuliaisiksi kotoa löytyvän mehiläistarhurin haalarin. Itselläni on kuvassa päällä köyhän miehen ampiaissuoja, jota ei tarvittu, kun pysyteltiin toisen saunotettavan Raisan kanssa turvaetäisyydellä Auran tuhotöistä. Ampiaiset olivat jäätävän isoja ja jokunen jäi vielä suremaan poltettua kotiaan, mutta se ei saunomista haitannut.

Piti käyttää hyväksi edellisessä postauksessa mainitun Peltsin vierailu ja lainata häneltä testimielessä Gore-Tex –makuupussin suoja ja tyllikankaasta tehty kokopitkä hyttysverkko. Ne päätyivät Auran pihapiiriin nurmikolle. Kiinnitin hyttysverkon puojin (tai mikä varasto olikaan) oveen ja saunahommien jälkeen heitin hyvät yöt ja antauduin vaikeasti tavoiteltavaksi saaliiksi vihaisille Hailuodon hyttysille. Jo edellisessä postauksessa hehkutettu Gore-Tex –pussi oli oletusten arvoinen, ei haitannut vaikka yön aikana valui vähän ulos makuupatjalta, kun makuupussi ei päässyt kostumaan maata vasten.

Yö oli sekä rasittava, että tunnelmallinen. Rasittava siinä mielessä, että huomasin tylliverkon päästävän läpi minikokoisia purevia kärpäsiä. Niitä on saaressa paljon ja joskus jopa tunnistin ne Erä-Jeesuksen hyönteiskirjasta. En muista enää mikä kärpäslaji oli kyseessä. Se jäi mieleen, että Suomessa tunnetaan yli 7000 kärpäs- ja hyttyslajia. No kärpäsille ei voinut mitään ja niiden aiheuttama vaiva oli enemmän psyykkinen, kuin että niiden puremiset olisivat hirveästi tuntuneet. Huomasin myös, että on aika vaikea nukkua yksin taivasalla aukealla paikalla. Varmaankin sitä on niin tottunut pesämäisiin unioloihin, että aukeus aiheuttaa liiallista valppautta. Toivon todella tottuvani vuoden aikana paremmaksi taivasalla nukkujaksi.

Siitä päästäänkiin plussat-osioon, eli aukeus oli myös positiivista: pussistani oli suora näkymä viereiselle pellolle ja sen takana sijaitsevaan tummanpuhuvaan kuusikkoon. Koko ajan oli ilmoilla jännite, että tuolta voisi tulla hirvi hetkenä minä hyvänsä. Ei tullut hirveä, vaan tuli jänis. Sitä oli kiva seurata salaa yön hiljaisuudessa. Myös auringonnousu oli hieno, kun se sai aamukasteen kasteleman nurmikentän kimmaltamaan. Siinä hetkessä olisi ehkä kannattanut hakea kamera autosta, mutta päätin tarttua hetkeen kyljelläni loikoillen.

Kello oli vartin yli viisi, kun viimeisen kerran tsekkasin puhelinta ja aamun velvollisuudet kutsuivat paria tuntia myöhemmin. Yö oli uneton, mutta jos valvoa piti, niin ainakin puitteet olivat hienot. Nyt pakkaan tuuletetut makuukamat uudelleen, huomenna nimittäin kutsuu saaren omat festarit eli Bättre Folk ja pakkohan se on toteuttaa klassiset festaritelttailut – ekaa kertaa vuosiin.

053 (2000x1317)a (2000x1318)bb (2000x1338) f (2000x1331)ccc (2000x1333)cccc (2000x1257)051 (2000x1408)fff (2000x1333) gggg (2000x1333)g (2000x1333)ii (2000x1333)

Jaettu