Vietimme juhannusta vanhojen ja uusien ystävien kesken Hailuodon pohjoisrannoilla. Olimme päättäneet, että juhannuksena ollaan yhdessä ja tällä kertaa Hailuodossa. Hyttystilanteen vuoksi oli itsestäänselvää viettää juhannusyötä rannalla ja päättelimme, että Keskiniemen kyllin pitkällä rantaviivalla riittää meille tilaa myös keskikesän juhlan aikaan.

Neliveto ei pettänyt rannalle johtavalla hiekkatiellä ja safari päättyi rannan lähelle parkkikselle. Seurue ylitti rantaa reunustavat heinäpuskat saapuakseen ihastuttavan näkymän äärelle: aavaa ja viivaa, hiekkaa, pilvetön taivas kera auringon. Heinäreunuksista, monenmoisesta matalasta rantakasvustosta ja laajalle levittyvästä avarasta hiekkakentästä tuli mieleen western-leffat, intiaanit, biisonit, revolverit ja skalpeeraukset. Ilmassa oli selkeää preeriatatsia.

Oli hyvin tilaa, myös vetäytyä omiin ajatuksiin ja tilaa jakaa niitä toisten kanssa. Oli klassisia juhannusasioita: raparperipiirakkaa, seitanin grillausta ja vanhojen juhannusmuistojen taivastelua. Oli hiekassa mönkivä (ja mikä parasta aikaisin nukkumaan simahtava) taapero ja monta sen touhujen ihmettelijää. Oli jaettuja huomioita, kuten ”miksi taivas on auringon laskiessa vaaleanpunainen, mutta pian auringon palatessa jo aivan selkeän keltainen?”.

Seurue pystytti tällä kertaa kolme telttaa. Yksi välttyi teltan pystytykseltä; Peltsillä oli mukana Gore-Tex -makuupussin päällinen, siis pussi, jonka sisällä olivat makuualusta ja makuupussi. Telttaan verrattuna Gore-Tex -pussi on aika kätevä: ensinnäkin välttyy teltan pystytykseltä, toisekseen välttyy teltan purkamiselta, kolmanneksi ei joudu menettämään horisontaalista rantanäkymää makuupussiin kömpiessään. Kun alkaa väsyttämään voi kömpiä pussiin ja samalla yösijoilleen (4.), jättämättä kuitenkaan seuruetta (5.). Tämän voi laskea ensin plussaksi, myöhemmin juttujen laadun yön mittaan köyhtyessä miinukseksi. Aamulla kun alkaa sataa (aamulla alkoi sataa), voi vain vetää pussin kannen kiinni ja jatkaa unia (6.). Pussi pääsi suoraan oman hankintalistan kärkeen.

Mutta ei siinä mitään, sateen ropistessa hiljalleen vettyvälle telttakankaalle, tietäen ystävien makoilevan omissa majoissaan, voi laulaa hyvällä mielellä ajankulukseen Nurmion Aavaa preeriaa: ”Vilu työntää viltin alle laihaa polveaan, työmiehet makaa hiljaa kuuden hengen kopeissaan. – Täällä savuun nukahtaa, nukkuu ja herää taas. Vain öisin intiaanit ratsastaa aavaa preeriaa.”.

juhannus-371-2000x13332_3-2000x1264
3_5-2000x1334
4_4-2000x13255_7-2000x1393-26_6-2-2000x1333-17_8-2000x13448_9-2000x13339_9-2-2000x1363

Jaettu