Viikko Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla teki selvää ulkonayöpymis-suunnitelmista. Niitä kyllä oli, mutta oli myös muuttuvia tekijöitä ja –mielialoja. Kaustisten musiikkijuhlat ovat parhaat festarit, missä olen koskaan käynyt. Tunnelma on todella lämmin ja sympaattinen. Ihmiset jakavat rakkautensa musiikkiin avoimesti, jatkuvasti ja kaikkien kanssa. Perinteinen ja kokeellinen, turvallinen ja äärimmäinen vuorottelevat. Mikä parasta: näin tasa-arvoista tunnelmaa ei tapaa juuri missään. Kuin esimerkkinä tästä, vetää mestarilaulaja kesken esityksensä nuoria hippejä ikkunasta sisään tupaten täynnä olevaan saliin.

Sekä yleisö, että pelimannit tarttuvat iloon, tanssiin ja lauluun, kun siihen annetaan pieninkin mahdollisuus. Tietysti koko festivaali on rakennettu täyteen näitä mahdollisuuksia kellon ympäri, koko viikon ajan. Siispä tartuin minäkin näihin edellä mainittuihin kaikkina niinä öinä, joina oli tarkoitus lähteä telttailemaan. Tanssin ja lauloin tai nauroin ja saunoin, hyläten muut suunnitelmat. Viikon jälkeen kotona huomaan, kuinka ajatuksetkin soivat.

Tällä viikolla priorisoin uusiksi ja menen ulos.

kaustinen 305 (2000x1342)kaustinen 318 (2000x1335)kaustinen 165 (2000x1324)kaustinen 044 (2000x1333)kaustinen 175 (2000x1330)kaustinen 2016 340 (2000x1347)kaustinen 195 (2000x1320)kaustinen 233 (2000x1332)kaustinen 214 (2000x1333)

Jaettu