Tuulee. Olen Jurmossa, Turun saaristossa. Istun punaisessa mökissä läppärillä, juon pannukahvia ja katselen ikkunasta kalliolla lekottelevia alpakoita.

Jurmoon ei ollut ihan helppo päästä. Hailuodosta Jurmoon meni sellaiset 20 tuntia, kun ajettiin taaperon kanssa. Matkaa taitettiin autolla, lautalla ja yhteysaluksella. Ensin ajettiin lautalla pois Hailuodosta, sitten lauttarannasta Turkuun, sieltä Paraisten läpi maantielautalla Nauvoon, Nauvon läpi omalla autolla Korppoon lauttarantaan, mistä yhteysaluksella neljän tunnin seilaus Jurmoon, satamassa oli vastassa mökin omistaja, joka heitti kamat mökille lava-autolla, kun ihmiset ja eläimet kävelivät perässä.

Jurmossa asuu kymmenisen vakiasukasta, saari on 5 km pitkä, kilometrin leveä. Jurmon luonto on omaperäistä: matala katajikko koettaa vallata kivistä saarta, valtavat kanervamatot reunustavat retkeilypolkuja, joiden laitamilla laiduntaa ylämaan karjaa. Pirunpellot ja saaristolle tyypilliset rantakalliot viestivät, että nyt ollaan syrjässä. Jurmoa pidetään Saaristomeren kansallispuiston arvokkaimpana kohteena, kasvi- ja eläinlajisto on niin rikasta. Matelija-, sammakkoeläin- ja lintuosastolta ollaan bongattu tähän mennessä 2 x miehen nyrkin kokoisia rupisammakoita, valkoposkihanhia ja pienen pieniä kyykäärmeitä.

Toisena saaripäivänä oli hauska huomata, kuinka ensimmäistä kertaa sadan yön projektin aikana oikein poltteli, että milloin pääsen ulos uinumaan. Täällä nämä telttailuhommat kuuluu hoitaa asiaan suunnatulla alueella Moringharulla, josta aukeaa todella komeat näkymät saareen ja merelle.

Valkoposkihanhet lensivät unilleen, kun pystytimme teltan kallioiden suojaan. Toinen piti tuulen vuoksi kiinni teltasta, toinen työnteli telttakepakoita paikoilleen. Laitoimme kiviä teltan liepeiden päälle painoksi. Teltta on nyt pystytetty niin monta kertaa yhdessä ja erikseen, etteivät pystytyspuuhat vaadi liiemmin sanojen vaihtoa. Menee kohta iltarutiinien puolelle.

Olen odottanut suurella mielenkiinnolla pimeneviä iltoja. En ole mitenkään 100% sinut pimeyden kanssa ja olen miettinyt, miltä tuntuu olla yksin ulkona pimeällä. Se jäi vielä kokematta, mutta opin, miten silmä tottuu hämäryyteen yötä kohti mentäessä. Meri tyrskysi kuin pikakelauksella ja hämärä teki kallioista mystisen kauniit.

Löytyykö lukijoista muuten keitään Turun saariston reissaajia? Kaipaisin vinkkejä, missä kannattaisi käydä seuraavalla reissulla, missä on mitäkin nähtävää? Takana näiltä kulmilta ovat vasta Berghamn ja Jurmo, aivan ihastuttavia molemmat.

1 (2000x1318)5 (2000x1313)6 (2000x1364)7 (2000x1306)8 (2000x1401)12 (2000x1335) 9 (2000x1335)13 (2000x1331)10 (2000x1336)20 (2000x1333)17 (2000x1326)18 (2000x1329)19 (2000x1323)

Jaettu