Teltan karkumatkasta ja uintireissusta huolimatta olen ollut viime päivät intoa täynnä, johtuen menneistä ja tulevista öistä ja retkistä. Lähdin toteuttamaan sadan yön tavoitetta, koska kaipasin jotain uutta liiallisesti kaurapuurolta maistuneeseen kohtaan elämässäni. Oli vaikeaa ennakoida ja mahdotonta kuvitella, mitä 100 yötä ulkona tavoitteena tarkoittaa. Nyt, tässä kohdassa tavoitetta, olen tainnut viettää enemmän öitä ulkona, kuin aiemman elämäni aikana yhteensä. Olen opetellut retkeilytaitoja ja oppinut kantapään kautta ulkona yöpymisen onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä.

Ajatus sadasta yöstä syntyi, kun ajoimme Erä-Jeesuksen kanssa kotiin joltain reissulta. Totesin, että nyt pitäisi keksiä jokin jännä projekti, joka liittyisi mieluusti valokuvaukseen. Se voisi liikuttaa, se saisi lähtemään usein kotoa joidenkin nautinnollisten elämysten äärelle. Sellainen, joka toisi arkeen hienoja hetkiä ja jota voisi tehdä myös yhdessä perheen kanssa. ”Oo sata yötä ulkona.”, totesi Ee-Jii näppäränä ja siinähän se oli. Laskeskelin mielessäni, että sata yötä on järkyttävän paljon. Suunnilleen kaksi yötä viikosta. Mietin, että jaksaisinko olla edes viikkoa ulkona – tuskin. Ei se varmaan onnistu, olen niin mukavuudenhaluinen. Ihan älytön ajatus. Pohdin asiaa tovin ja hylkäsin ajatuksen.

Idea jäi kytemään. Aloin miettiä, mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua? Voisi olla tosi epämukavaa yöpyä niin usein ulkona. Ja heti perään ajatus: entä sitten? – Niin ja entä jos talvella palelee? – Entä sitten, sitten palelee. – Entä jos pelottaa olla yöllä yksin jossain ”hevon jeerassa”? – Entä sitten, kyllä nyt aikuisen ihmisen pitää vähän pelkoa kestää. – Entä jos kyllästyy ja on tosi ärsyttävää mennä ulos? Entä jos nukun huonosti? – No entä sitten? Summasin, että pahimmassa tapauksessa vietän 100 yötä kylmissäni, hermorauniona ja nukun tosi huonosti. Oijjoi, takuulla erittäin karaiseva ja mielenkiintoinen kokemusten sarja. Se pähkäily oli sitten siinä. Vielä kun moni kaverini projektista kuullessaan totesi ”pitäiskö mullakin?”, päätin, että jutussa on tarttumapintaa ja se kannattaa toteuttaa.

Taustalla oli halu olla olla sellainen ihminen, joka käy ihanilla retkillä ja viettää unohtumattomia iltoja ja aamuöitä metsän tuoksujen ja äänten keskellä. Ja nyt paria kuukautta myöhemmin – kappas vaan – olenkin. Elämä on muuttunut yllättävällä volyymillä. Haaveeni ovat muuttuneet, tulevaisuudensuunnitelmani ovat muuttuneet, keskustelunaiheeni ja kiinnostuksenkohteeni ovat laajenneet. ”Joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu.”, niin kuin ukillani oli tapana osuvasti laukoa.

Jos jotakuta vielä polttelee, että pitäiskö mullakin, niin annan rehellisen suositukseni. Ja #100yötäulkona vaan käyttöön. Jos 100 yötä tuntuu liialliselta, on Suomen Erätaito ry heittänyt ilmoille Retkiyöhaasteen tavoitteenaan saada ihmiset retkeilemään yhden yön yli jokaisena neljänä vuodenaikana: http://www.suomenerataito.fi/yhdistys/retkiyohaaste-on-yksi-suomi-100-juhlavuoden-tapahtumista/ Ja jos talvella ulkona yöpyminen on jo ajatuksena jäätävä, voi osallistua Suomen Ladun lanseeraamaan Nuku yö ulkona –päivään 17.9. https://www.suomenlatu.fi/tapahtumia/nuku-yo-ulkona.html (Molemmilla haasteilla on myös Facebook-sivut.). Ja jos ei vois vähempää kiinnostaa, niin ei siinä mitään, ei oo kato pakko.

Vietin muuten edellisen yön edelleen Jurmossa, vuokramökin lähellä, omistajan luvalla kallioisella pihamaalla. Kalliolta oli upeat näkymät vaaleanpunaisena väreilevään horisonttiin ja läheiseen tervaleppälehtoon. Teltta oli uintireissustaan huolimatta vielä kunnossa, tosin pari kohtaa vaatii pientä korjaamista.
jurmo 071 (2000x1333)jurmo 080 (2000x1324)jurmo 130 (2000x1318)jurmo 264 (2000x1337)

Join the discussion 2 Comments

  • Campasimpukka sanoo:

    Minä tykkään hirveästi tuosta luvusta 100, olin jossain vaiheessa sen kanssa ihan liiankin fanaattinen, minun piti uida luonnonvesissä 100 päivää peräkkäin, se oli haasteellista, kun oli työmatkoja ja ankara talvi jne. Sitten piti kutoa sadat sukat ja lukea sata kirjaa, jälkimmäinen urakka jymähti lukuun 50. Ei olisi pitänyt valita raamattua siihen kohtaan. Muutenkin tykkään aina hurahtaa, kuten sinäkin näytät tykkäävän. 😀

    • Liisa sanoo:

      100 päivää peräkkäin luonnonvesissä on kyllä aika tiukka haaste. Mihin vuodenaikaan aloitit? Joo mä en osaa elää, ellei ole jotain hurahdusta meneillään. Oikein hakemalla haen niitä hurahduksia, mutta kyllästyn myös hetkessä. Ehkä siksikin tällainen julkinen haaste on hyvä tapa minulle toteuttaa tätä hurahdusta ja samalla opetella pitkäjänteisyyttä. Nauroin ääneen Raamattu-valinnallesi.

Jaettu