Aiempina iltoina oli seurueen lasten suusta kuulunut vaativa ”Me valvotaan niin myöhään, kuin ikinä jaksetaan.”. Nyt telttailuyönä ääni kellossa oli toinen: ”Millon me oikein mennään nukkumaan?”. Saatiin vielä alle 2-vuotias mukaan ja niin kolme karhua kömpivät telttaan.

Aamulla pyysin rehellistä arviota yöstä: ”Mikään ei ollut pahinta ja kaikki oli parasta.”. Olin samaa mieltä, vaikka taapero oli uhmannut illalla telttailuetikettejä yrittämällä työntää varpaitaan kanssayöpyjien suihin.

Jurmossa näkyi toisilleen lettejä tekeviä 16-vuotiaita, riemukkaita mölkkymatseja, viereisen mökin romantillinen nuori pari mökkinsä päädyssä polttamassa piippua ja lukemassa kirjaa. Jurmossa pelattiin myös leikkiä nimeltään ’muinaisten munkkirinkilöiden metsästys’. Munkringar eli kavereiden kesken ”munkkirinkilät” viittaa jännittäviin kivikehiin, joita löytyy Jurmon rannoilta. Kivikehiä on tutkittu 1700-luvulta lähtien ja arvellaan, että ne olisivat mahdollisesti fransiskaanimunkkien kalareissuilta jääneitä rakennelmia, ehkä jonkinlaisia suojia. En tiedä miltä ajalta rinkilät lienevät, koska en saanut luettua mökiltäkin löytynyttä kiinnostavalta vaikuttanutta kirjaa Jurmon kylä – lähimpänä merta. Rinkilöitä oli vaikea löytää, lue = en löytänyt rinkilöitä.

Hienoin kokemus Jurmossa oli eräs jatulintarha. En oikeastaan edes tiennyt, mitä etsin munkkirinkilöitä etsiessäni, ja kun näin (kuvissakin näkyvän) jatulintarhan, olin aivan myyty. Hienoja rinkilöitä! Jatulintarhojen tarkkaa tarkoitusta ei oikeastaan tiedetä, mutta niitä on tehty pronssikaudelta lähtien. Saaristomereltä jatulintarhoja löytyy runsaasti. Jatulintarhat ovat kiehtovia rakennelmia ja niiden salaperäiseen historiaan voi tutustua vaikka täältä:http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/merkilliset_jatulintarhat

Jurmon jatulintarhaa ympäröi hiekan ja katajapuskien taistelutanner. Toisella puolella on meri, toisella tervaleppälehto. Jatulintarhan löytäminen vei melkein jalat alta. Istahdin kivelle ja ihailin rakennelmaa hyvän tovin. Maisemaan olisi sopinut hiekkaa haravoivia ja tarhaa kierteleviä munkkeja, olisin ihaillut sellaisiakin mieluusti. Myöhemmin johdatin myös Erä-Jeesuksen ja toisen seurueen jäsenen paikan päälle – on se vaan mahtavaa näyttää hienot munkkirinkilät muillekin. E-J ei ollut ollenkaan vakuuttunut: ”Niin missä ne munkkirinkilät on? Täähän on vaan jatulintarha, tämmöstä uustuotantoo! Kato nyt, ei tää oo mikään muinaismuisto, jotkut on vaan vitsillä tehneet tän tänne.”. Sen hetkisestä ilmeestäni olis varmaan saanut hyvän kuvan.

Jurmon jatulintarhan syntyvuodesta minulla ei ole hajuakaan, mutta kovin vanha se ei tosiaan tainnut olla. Kokemukseni oli ollut kuitenkin niin hieno, etten oikeastaan pettynyt, vaikka ajaton jatulintarha osoittautuikin uustuotantotarhaksi. Miksi uustuotantotarha ei olisi hieno? Miksi vuosisatoja vanha mysteeritarha on väistämättä hieno, lähivuosikymmeninä tehty samanlainen taas ei? Onko jatulintarhan rakentaja satojen vuosien takaa väistämättä kiinnostavampi, kuin vaikka oman sukupolveni edustaja?

Joskus vuosien päästä tulen ehkä Jurmoon uudelleen. Käyn kaikki samat paikat ja muistelen sitä, kuinka silloin olin vasta kolmikymppinen, oma lapsi oli vielä pieni, samoin kaikki seurueen jäsenet lapsineen nuorempia. Hauska ajatusleikki miettiä, miten sitten katsoo omaa elämäänsä nyt. Hauska ja kammottava.

Menkäähän Jurmoon, menkää telttailemaan uskomattomiin maisemiin, etsikää epätoivoisesti munkkirinkilöitä, nähkää hieno jatulintarha! Ei muuta tällä erää.
008 (2000x1337)014 (2000x1333)jurmo 191 (2000x1368) (2000x1368)jurmo 074 (2000x1333)jurmo 216 (2000x1333) jurmo 017 (2000x1375)jurmo 086 (2000x1338)jurmo 010 (2000x1368)jurmo 066 (2000x1333)jurmo 036 (2000x1333)024 (2000x1333)037 (2000x1333)

Jaettu