Mikähän kesän kohokohdan (Kaustinen) ohittamisen jälkeinen kauhukohtaus mulle tuli, kun löysin itseni selailemasta puhelimella talvikuvia, kaikkein harmaimpia, märimpiä ja sumuisimpia kuvia mitä Instagramista löytyy. Näitä selailin viidentenätoista yönä omalla pihalla riippumatossa ja kylän koirat huusivat ja vaikeroivat taustalla.

Olisivat saapuneet vaikka painajaiset, muttei saapunut edes uni tai mitään muutakaan mielenkiintoista. Olin laittanut normipatjan riippumaton sisään, kun ajattelin, että ehkä se on mukavampi kuin retkipatja, jonkinlainen ihanan pehmeä leposija. Tämän rinnalla toinen ääni minussa puhui, että patja on kyllä liian pehmeä, että ongelmia tulee asennon löytämisessä. Eihän se patja tietenkään tukenut asentoa yhtään ja lepopaikka lähenteli epämukavuudessaan junan penkkejä ja asento viittasi sinnepäin myös.

Olen tietoinen siitä, että on olemassa ihmisiä, jotka tajutessaan ideansa huonoiksi eivät toteuta niitä. Minä taas ajattelen lähes aina, että ”tää on varmaan huono idea, mutta kokeillaan nyt kummiski…”. Voidaanko laskea tämä edes optimismiksi?

036 (2000x1333)071 – Kopio040 – Kopio022 – Kopio086 (2000x1333)100 (2000x1333)115 (2000x1328)101 (2000x1289)

Join the discussion 4 Comments

  • Optimismi on kyllä välillä kovin hankalaa! Vaikka vähän jo aavistaisi, ettei tästä nyt mitään tule, pitää kokeilla, josko sittenkin. Mulla on sama ”vika”. Mä meen tänään yöksi riippumattoon ulos, mutta se on minulla testattu ja hyväksi todettu järjestely ja pistän ihan puitten väliin, kolmen metrin mitalla (paitsi nyt ostin uudet köydet, pidemmät, toivottavasti opin ne säätämään paremmin kun luonto ei osaa laittaa puita juuri minun haluamin välein). 🙂

    Riippumatossa pitää nukkua hieman vinottain, että on suorempi asento, ja retkipatja lienee aika hyvä vaihtoehto, toimii itselläni. Tuliko telineessä mukana poikkirimpuloita? Ne pitää meillä parvekkeella tuollaisen telineen oikeassa muodossa, muuten pituus lyhenee ihan pikkuisen ja siten myös matto on enemmän mutkalla. Ja mulla on tuonkaltaisessa telineessä se siihen kuuluva matto ihan kireällä tyhjänä, kun siihen on jopa vähän hankala kiivetä.

    Mietin tässä itsekin olisiko haasteessa 100 yötä se minun juttuni vai jokin muu luku ja katsotaan josko sitä vielä vähän panostaisi tähän ulkonukkumiseen. Kiitos näistä kertomuksistasi! //Anne

    • Liisa sanoo:

      Moikka! Joo mulla olikin yksi aiempi hyvin onnistunut riippumattoilu, jossa sovelsin juuri noita mainitsemiasi ohjeita. (http://100yota.com.www35.zoner-asiakas.fi/2016/06/pessimisti-riippumatossa/) En tiedä mikä viiraus nyt iski, kun käytin tällaista villiä korttia. En kyllä nyt arvaa mitä tarkoitat nuilla ”poikkirimpuloilla”, eli veikkaan että en omista sellaisia. En oikeastaan edes tiedä tuon telineen alkuperää, mutta tuskin sitä on edes suunniteltu nukkumiseen. Matto taas oli niin kireällä, kun se tuossa saa. Jatkossa mennään puiden varassa siis täälläkin.

      Kiitos kommentistasi, teillä on hieno blogi ja käyn sivuilla tsekkaamassa uudet postaukset aina kun joudan. Hienoja kuvia ja erinomaisia retkeilyvinkkejä, jotka tulee tällaiselle aloittelijalle tarpeeseen.

  • Kiitos kehuista! Lämmittävät mieltäni!:)

    Minulla on sama teline parvekkeella. Siinä on poikittain kaksi ohutta metallikeppiä tuossa alhaalla. Ne pitävät huteran telineen pitkittäisputket oikealla leveydellä. Kapeat kepit siis eli rimpulat.

    Olen muuten just nyt riippumatossa nukkumaan menossa, iski inspiraatio ja tyttöjen mustikkaretki.

    //Anne

    • Liisa sanoo:

      Aa, on siinä ne mukana joo. Ihanalta kuulostava mustikkaretki. Ajattelin testata vielä tänä kesänä lapsen kanssa kahdestaan riippumatossa nukkumisen, kun kaverilla on sellainen riippumatto, missä se kuulemma onnistuu.

Jaettu