Olipa rattoisa yö ulkona. Telttailin lähimetsässä sammalmatolla heinien seassa. Veljeni hoiti illan viihdepuolen lahjoittamalla käyttööni uuden harmonikan ja kokemukseen toi uutuudenviehätystä veljen lainaama pienempi teltta. Kiitos (taas) näistä!

Minulla on ennestään sotien aikainen leluharmonikka ja 1980-luvun turisti-Garmoshka, eli ”venäläinen vähärivinen”, lelupuolen soitin kai sekin. Käytin Garmoshkaa juuri korjaajalla, joka kertoi sen historiasta sen verran, että Garmoshkien sisällä on salakuljetettu 80-luvulla Neuvostoliitosta Suomen puolelle vodkaa. Peli on nimittäin helppo avata ja sinne mahtuu kolme isoa pulloa! Garmoshkien vaihtoarvo on mitattu kahvissa.

1800-luvun lopulla, jolloin ensimmäiset harmonikat tehtiin, pidettiin niitä syntisinä soittimina ja siitä lähtien aina näihin päiviin asti on tietyissä piireissä harmonikkoihin suhtauduttu epäluuloisesti. Juuri tässä on yksi juttu mikä harmonikoissa viehättää; niiden historia on tosi kiinnostava – puhumattakaan luonteesta, saundista ja soittotavasta. Omat harmonikkaharjoitukseni ovat jääneet vielä haparoivan ja satunnaisen näppäilyn tasolle. Ehkä uuden pianokoskettimistolla varustetun harmonikan kanssa harrastus lähtee uuteen nousuun, kun piano soittimena on ennestään tuttu.

Uusi perheenjäsen ei yhtään helpota harjoittelua, nimittäin kun harmonikka alkaa soida, alkaa taapero muistuttaa ulkonäkönsä ja äänensä puolesta karjalaista itkijämummoa. Kotikriitikkokin kommentoi uuden soittimen saapumista taloon vitsin varjolla, että ”tontilla on tilaa”. Hyttysiä on tontilla edelleen sen verran, ettei siellä soittaminen ole ollenkaan niin romanttista, kuin talvella haaveilin. Ensimmäiset soittoharjoitukset toteutin siis olosuhteiden pakosta teltassa, mikä oli hauska paikka, mutta tietenkin soittoasento oli epäergonominen.

Halusin kokeilla yhdelle hengelle sopivaa Jack Wolfskin –telttaa, vähän testata olisiko pienemmässä teltassa pesämäisempi tunnelma ja olihan siellä. Huomasin myös, että kyseinen teltta hengittää paremmin kuin Haltin vanha teltta, eikä aamulla ollut ihotuntuma, kuin heräisi lämpenevässä saunassa.

Muutamia huomioita: olipa mahtava täysikuu yöllä. Enkä tiennyt, että lehtokurppa lentää meidän huudeilla monta kertaa tunnissa. Ja kenellä naapureista on kukko? Se herätti aamulla 4.40 ja opetti, mitä tarkoittaa ”kukonlaulun aikaan”. Silloin oli ulkona hieno aamukaste, joka kasteli kengät ja ihon, kun kävelin heinikossa ihailemassa kosteita katajapuskia. Etanat kiipesivät teltan seiniä pitkin ja hämähäkit kutoivat verkkojaan teltan välikatossa.

005 (2000x1330)011 (2000x1333)013 (2000x1311)066 (2000x1333)010 (2000x1305)021 (2000x1330)110 (2000x1333)

Join the discussion 4 Comments

  • Heinäkenkä sanoo:

    Onpa kiinnostavia tarinoita ja valokuvat hienoja. Onko tuon teltan pystyttäminen helppoa, suositteletko?

    • Liisa sanoo:

      Moikka! Kiitos palautteesta, mukava kuulla että kelepaa. On helppoa, ihan tosi helppoa. Suosittelen kyllä ilmanvaihdon ja pystytyksen helppouden puolesta. Mutta en tiedä kuinka painava tuo loppujen lopuksi on, että jos pitempää vaellusta tekee, niin sitten en uskalla suositella. En kyllä oikeasti ole hyvä henkilö suosittelemaan näitä, koska mulla on kokemusta tasan kahdesta teltasta ja tämän verran yöpymiskokemusta, mitä täältä blogista löytyy 😀

  • Masha sanoo:

    Kuvaat luontoa mukavalla ja herkullisella tavalla. Sä osaat kirjoittaa ihan v*tun hyvin!

Jaettu