Ystäväni Auran houkuttelu telttailuhommiin ei ollut vaikea nakki. Se meni riisuttuna jotenkin näin, että ”Lähetäänkö telttailee?”, ”Joo.”, ”Käykö torstai?” ”Joo.” ja ”Onko toiveita paikasta?”, ”Ei. Joku ranta ois kiva.”. Ja sitten mentiin Hailuodon Keskiniemen pookille, koska Keskiniemen pooki sijaitsee pirun hienolla rannalla. On meri, on pooki ja vielä jäkälää ja kaarnikkapuskia pihalla koristeina.

Ajettiin paikan päälle haparoiden ilman karttaa. Ihailtiin isoja rantakiviä, pystytettiin teltat. Aurinko paistoi melko lämpimästi vielä, vaikka kello oli yli yhdeksän. Päätettiin uida. Vesi oli kylmää, hiekka pehmeää ja aallot korkeita. Hypittiin aaltoja vasten, niin kuin pikkukakarat. Mereltä oli yllättävän hienot näkymät rannalle ja meriheinäseinän takaa kurottavalle pookille. Uintihetki oli heittämällä kesän hienoin ja herkistävin. Jos jotain muistan tästä kesästä, niin tämän.

Uitiin kauan ja oltiin kylmiä, kun alettiin syömään. Sain Kupilkalta blogiyhteistyönä eräastiaston ja pari keittokirjaa Metsäkustannukselta. Niiden innoittamana kokkasin meille kotona kokeilumielellä etukäteen retkievästä. Villikeittiö -kirja (tekijät: Kalf-Hansen, Sundgren, Gawell) osoittautui monipuoliseksi ja kauniiksi resepti-, tieto-, ja vinkkipaketiksi villivihannesten harrastajille. Sami ja Kasper Garamin Keittiö retkellä sisältää reseptien lisäksi retkivinkkejä ja lyhyitä retkikuvauksia, mutta saa olla aika innokas kotikokki ja edessä melko vähän käveltäviä kilometrejä, että jaksaa säätää retkellä vaikka poronkäristystä. Sopii siis innokkaalle säätäjälle.

Villikeittiö -kirjasta kokeilin yrttileipiä ja Keittiö retkellä -kirjasta kylmää kurkkukeittoa ja Suomen kesäöihin sopivaa kuumaa omenajuomaa. Kylmä kurkkukeitto kuulostaa ihan joltain Timo Soinin ankealta kasvissyöjä-läpältä, mutta olipa tosi hyvää. Omenamehu lämmitti vähän, mutta lähdettiin vielä kävelylle, koska makuupussiinhan ei kannata valmiiksi palelevana yrittää.

Kuljettiin rantaviivaa molempiin suuntiin ja oli ”laittoman hienoa”, kuten Aura kommentoi. Aurinko oli laskenut ja taivaalle nousi komea täysikuu. Purjevene kulki horisontissa. Oli hämärää ja rantaviivalta löytyi älyttömän kaunis pätkä, josta näkyi vain hiekkaa, heinäseinä, pooki ja kuu. Ihan kuin oltais oltu jossain mystisessä taideleffassa, pitkällä matkalla johonkin syrjäiseen kartanoon, jossa tapahtuu joitain inhimillisen käsityskyvyn ulkopuolella olevia asioita. Tuuletin illan aikana mielessäni monta kertaa, että onneksi olen täällä.

Parit vinkit vielä loppuun:

Jos jotakuta kiinnostaa retkeily, muttei ole retkikavereita, niin luonnossa liikkumiseen voi löytää seuraa vaikka liittymällä Suomen Latuun ja osallistumalla eri paikkakunnilla järjestettäville retkille. Kuulin myös, että ainakin Oulun seurakunta järjestää aikuisten partiota, sieltäkin luulisi seuraa löytyvän.

Jos olet vielä vailla eräilyastioita, niin Kupilkan tuotteet valmistetaan ympäristöystävällisestä Kareline-luonnonkuitukomposiitista, ne voi pestä koneessa ja niitä voi kolhia ja kolistella huoletta.  Pienemmät kipoista ja aterimet sopivat painonsa puolesta hyvin pitemmillekin reissuille, isommat ehkä paremmin päiväretkille. Metsäkustannukselta taas löytyy kiinnostavia luonto-, ja metsäaiheisia kirjoja, jotka löydät täältä.

keskiniemi 027 (1600x1041)keskiniemi 012 (1600x1073)keskiniemi 085 (1600x1106)keskiniemi 117 (2000x1370) (1600x1096)keskiniemi 123 (1600x1041)keskiniemi 189 (1600x1063)keskiniemi 149 (1600x1023)keskiniemi 142 (1600x1074)keskiniemi 243 (1600x1067)keskiniemi 253 (1600x1065)keskiniemi 244 (1600x1067)keskiniemi 256 (1600x1065)

Jaettu