Olen lähdössä elämäni ensimmäiselle vaellukselle, viikoksi Kevolle! Huomaan, että vaelluksesta saa revittyä iloa pitkäksi aikaa. On kuin tekisi jotain zen-harjoitusta, kun kuivaa ja pussittaa keskittyneenä vihanneksia ja aamupuurosekoituksia. Tai valitsee, miettii ja pakkaa hartaana kamoja. Mukaan ei lähde mitään turhaa, eikä mitään epämääräistä – pelkkää tarkkaan mietittyä priimaa ja kestäviä materiaaleja.

Lähdön sytytti rakkaus teatteriin. Ohjaaja Juha Hurmeella on nimittäin 5 vuoden Samuli Paulaharju -projekti nimeltään Operaatio Paulaharju, johon liittyen Lapissa järjestetään erämaateatteri-näytöksiä. Katsojalta vaaditaan vain vaeltamista paikalle. Ensimmäinen näytelmä tapahtui vuonna 2014 Pallastunturin Hannukurussa, seuraava Lemmenjoella, tänä vuonna Kevolla, vuonna 2017 Näätämössä ja viimeinen näytelmä esitetään vuonna 2018 Haltilla. Edellisenä vuonna kuuntelin erämaateatterin yleisön hehkutuksia ja päätin, että ensi vuonna lähdetään koko perhe paikalle. Näytelmät käydään katsomassa niin, että toinen tekee vuorollaan lapsen kanssa jotain muuta ja toinen nauttii teatterista. Mukaan saatiin yksi ystävä ja matkalla kohdataan toivottavasti monia tuttuja vaeltajia ja teatteriväkeä.

Samuli Paulaharju on minulle tuttu kansantieteilijänä, mutta sanataiteilijana olen suhtautunut häneen epäillen, että minkähänlaisia novelleja herra kansantieteilijä on iltahuveikseen suoltanut. Jokin mua kuitenkin selvästi riivaa, koska nyt tartuin Paulaharjun erämaatarinoihin ja jo edellisen kesän luin Jack Londonin megamaskuliinisia, sovinistisia ja  yltiösankarillisia erätarinoita huokaillen Erä-Jeesukselle, että ”Pitäiskö lähtee Alaskaan?”, johon vastattiin, että ”No se ois kyllä takuulla meidän viimeinen reissu.”. Nihkeä vastaanotto saattoi johtua elämäni läpäisevästä ”ei se oo niin nöpönuukaa” –asenteesta, jolla ei välttämättä pärjää Alaskassa. Kohta testataan, pärjääkö sillä Kevolla. Toivon, etten unohda rinkasta mitään, mistä joku muu joutuu kärsimään.

Sain Paulaharjun Tunturien yöpuolta –teoksen käsiini Salakirjojen kanssa tehdyn blogiyhteistyön kautta. Teos on novellikokoelma ja Paulaharjun ainoa fiktiivinen teos. Tarinat pohjautuvat kuitenkin Lapissa kerättyihin tarinoihin.

Jo kahden ensimmäisen Paulaharjun Tunturien yöpuolta –teoksen tarinan jälkeen olin myyty. (Ne olivat Tunturien ikuinen vaeltaja ja Paksujalka noita-vainajan ajomiehenä.) Paulaharjun tarinat ovat verrattavissa Jack Londonin jännittävään, naurettavaan ja mehukkaaseen tarinankerrontaan, erätarinoihin ihmisistä luonnon armoilla ja niitä on todellinen riemu lukea. Tarinoista huokuu myös se, miten riemukasta niitä on ollut kirjoittaa. Paulaharjun tarinoissa on rutkasti kauhua ja mystiikkaa, yllättävissä ja humoristisissa muodoissa.

Nyt Kevolla nähdään Suongil, suuri noita -esitys, joka on (todella lahjakkaan muusikon) Petra Poutasen säveltämä ja Hurmeen dramatisoima ja ohjaama kansanooppera. Mahtava juttu, nimittäin juuri Paulaharjun noita-kuvaukset ovat mielestäni erityisen ansiokkaita. Lisäksi nähdään ainakin Niilas Saaran kiroissa -näytelmä, sekä pienoisnäytelmiä edellisiltä vuosilta. Ooppera ja näytelmät esitetään joka ilta 21.-27.8. Akukammilla Kevolla, klo 18.00.

Blogiyhteistyössä Salakirjat -kustannuksen kanssa.

Vaellus 001 (2000x1185)Vaellus 002 (2000x1195)Vaellus 033 (2000x1343)Vaellus 027 (2000x1379)

Join the discussion 2 Comments

  • Kirjolaukka sanoo:

    Annoitpa ajattelemisen aihetta. Tykkään todella Juha Hurmeen tekemisistä, kirjoista ja ohjauksista. Tänä kesänä olin Kustavissa Volter Kilpi päivillä ja kuulinkin näistä erämaanäytelmista. Kokeilemme mieheni kanssa lokakuussa ensimmäistä kertaa elämässä kuukauden vaellusta Espanjassa, jos se menee hyvin, niin ehkä voisi tuumata tällaista astetta vaativampaa erämaavaellusta kulttuurin perässä sitten myöhemmin.

    • Liisa sanoo:

      Moikka! Kiva kuulla. Minäkin haaveilin vähän Volter Kilpi -päivistä, varsinkin kun en ole käynyt koskaan Kustavissa. Luulen, että kuukauden Espanjan vaelluksen jälkeen olette vallan pesun kestäviä vaeltajia. Itsehän lähdin vaellukselle kylmiltään, aika köpössä fyysisessä kunnossa ilman minkäänlaista vaelluskokemusta. Ja hyvin meni ja ihanaa oli. Suosittelen erämaateatteria lämpimästi. Se on monitasoinen elämys.

Jaettu