Uusia lukijoita pitää valaista sen verran, että kun aloitin 100 yötä ulkona -touhut toukokuussa, oli taustalla halu retkeillä ja kokea enemmän,  saada enemmän irti luonnossa liikkumisesta ja ohi rynnivistä vuosista. Tuolloin asiat olivat hieman toisin; liikuin kyllä luonnossa paljonkin, mutta yövyin ulkona noin kerran vuodessa, jos sitäkään. Suomen ympäri reissaaminen on ollut kuvioissa vahvasti mukana ennenkin, mutta olen pyrkinyt yöpymään mökeissä ja välttämään hetkellistäkin epämukavuutta kaikin tavoin.

100 yötä ulkona -ideaan tarttumisen taustalla oli myös jonkinlaista ryytymistä arkiseen puurtamiseen ja puuron keittoon. Päätin, että tuleva vuosi saa olla edellistä antoisampi. Nyt kolmen kuukauden aikana olen nukkunut ulkona 25 yötä ja se on vähemmän mitä suunnittelin. Ajattelin nimittäin aluksi, että tulevat 100 yötä voivat olla mukavia tai sitten hyvin epämukavia, mutta 100 yötä nyt viettää ”vaikka seipään nokassa”. Kaksi yötä on keskiarvo viikkoa kohden, jotta 100 yötä tulee vuodessa täyteen. Aikaahan on tosiaan yli toukokuun 2017 puolivälin. Ajattelin, että yövyn ulkona mahdollisimman paljon kesällä ja sitten talvella sinnillä loput. Eli hienoista epävarmuutta oli ilmoilla.

Nyt kesä vetelee viimeisiään, enkä kuitenkaan ole yöpynyt ulkona hirveästi yli tuon kahden viikkoyön keskiarvon. Ja se onkin hyvä! Olen nimittäin rakastunut yöllisiin retkiin ”sata-nolla”. Ihanaa, että saan retkeillä/ulkoilla keskimäärin kahtena yönä viikosta vielä yhdeksän kuukauden ajan. Mikä onnenporsas olenkaan. ”Ootahan kun talavi tullee, niin loppuu se innostus lyhyeen.”, nillitti joku viisastelija tuossa taannoin. Ja minähän ootan, minä niin ootan sitä talvea! Kattelen netistä tuhteja untuvamakuupusseja ja mehustelen kaikilla hienoilla paikoilla, mihin kannattaa lähteä juuri talvella.

Nimittäin joka ikinen aiempi talvi olen katsellut kuutamoöinä ikkunasta ulos ja jaaritellut, että ”Tänä talvena pitäs mennä kyllä kuutamohiihdolle.”. Joka ikinen talvi olen seissyt omalla pihalla katselemassa revontulia ja jahkaillut, että ”Tänä talvena pitäis kyllä mennä johonkin hienoon paikkaan kuvaamaan nuita.”. Ja joka ikinen talvi olen katsellut oman peiton alta ikkunasta tähtiä ja supissut, että ”Tänä talvena pitäis kyllä mennä johonkin, missä ei oo valoja ollenkaan ja opiskella vähäsen nuita tähtiä.”. Tänä vuonna tulen erittäin todennäköisesti tekemään tämän kaiken ja paljon enemmän.

tammikuu marjaniemi 137 (2000x1335)tammikuu marjaniemi 222 (2000x1322)tammikuu marjaniemi 253 (2000x1314)tammikuu marjaniemi 210 (2000x1392)tammikuu marjaniemi 261 (2000x1332)

Join the discussion 2 Comments

  • Anne sanoo:

    Minulla on niin samat ajatukset talvesta! Ei juurikaan pelota vaan odotan innolla. Ja tosi iso kiitos tästä haasteesta sinulle, itsellä tämä on heinäkuusta heinäkuuhun.

    • Liisa sanoo:

      Se kuuluu ilmeisesti haasteen luonteeseen 🙂
      Heinäkuusta heinäkuuhun kuulostaa tosi hyvältä. Ei tuu stressiä, vaikka jossain vaiheessa laiskistuis, kun toukokuu ja kesäkuukin on vielä niin iisejä yöpymiskuukausia. Tai on ja on… Luin, että ootte Lapissa pian. Me kans ollaan Muonion tuntumissa viikonloppuna ja Kevolla siitä eteenpäin.

Jaettu