Aloitin puolen viikon Kainuun rundin Hossasta. Muikkupuro oli määränpää ja se oli yhtä suloinen, kuin mitä aiemmin käyneet lupailivat. Alkukesästä kävinkin jo Hossassa melontareissulla. Nyt kun Sini Salmirinne Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalveluista kutsui minut blogiyhteistyön merkeissä kanssaan Hossaan yöpymään, ei tarvinnut kauaa houkutella.

Hossassa näkyy tänä kesänä monenlaista työmyyrää, siellä nimittäin valmistaudutaan 17.6.2017 vietettävään Hossan kansallispuiston avajaispäivään. Siellä valmistellaan muun muassa uutta maastopyöräreitistöä, alueen laavuja, nuotiopaikkoja, laitureita. Siltoja kohennetaan ja lisää esteettömiä reittejä suunnitellaan. Meidänkin kohteemme Muikkupuro, samoin kuin Lihapyörre, aiotaan tuunata mahdollisimman esteettömiksi kohteiksi.  Ensi vuonna vietetään poikkeuksellisesti 4 Suomen luonnon päivää ja yksi on juuri Hossan kansallispuiston avajaispäivä 17.6.. Tuon kyseisen luonnon päivän teema on ”Rakastu kesäyöhön”. Se, jos mikä käy helposti.

Moni kainuulainen tuuletti kansallispuisto-uutisen kuullessaan, toiset ovat olleet huolissaan kalastajien ja metsästäjien oikeuksista jatkossa. Minä kuuluin tuulettelijoihin, sekä alueen elinvoimaisuuden, että Kainuun matkailun vuoksi, mutta ennen kaikkea luonnonsuojelun näkökulmasta: Hossa on nyt turvassa metsänhakkuilta.

Hossa on tosiaan lapsuuteni retkipaikka ja henkilökohtaisella tasolla hyvin läheinen. Nyt pääsin asiantuntevassa seurassa kuulemaan retkeilyalueesta ja kansallispuistohankkeesta. Erittäin miellyttävä reissu. Kun kaksi ennestään toisilleen tuntematonta Suomussalmelta kotoisin olevaa toimittajataustaista naista kohtaa, niin juttu loppuu vasta, kun hammasharja pysäyttää virtaavan ääninauhan.

Tutustuimme Hossan retkeilyalueen reitteihin, mm. Laukkujärveen ja Puukkojärveen. Nuilta kulmilta löytää kohtalaisen brutaaleja nimityksiä, kuten Lihapyörre, Puukkojärvi, Julma-Ölkky, Ölökyn ähkäsy, Hevonperse… Kiersimme vielä ihastelemassa kivikautisia kalliomaalauksia Värikallioilla. Vastaan tuli etupäässä poroja ja koppeloita. Haaveilin siinä kävellessä, miten kivaa olisi tulla talvella Hossaan hiihtämään, yöpyä autiotuvilla ja laavuilla, niitä Hossassa riittää.

Laukkujärven autiotuvalta löytyi veistettyjä puu-ukkeleita. Niin pieni juttu, kuin puusta veistetty ukko teki tuvan heti hyvin hellyyttäväksi. Ajattelin, että ihan pakko itselläkin veistää vastaavia. Puu-ukkeleiden veistely ajatuksena on niin ilahduttavan epätuottavaa ja hidasta toimintaa, että se vaikuttaa tässä ajassa melkein radikaalilta vedolta.

Yöllä laavulla unta hakiessa kuulosti aivan, kuin joku olisi hyöminyt laavua kohden. En jaksanut kääntää kylkeäni, tiesin sen olevan vain sateessa pöhisevä nuotio ja jostain nousi mieleen – huvittavaa kyllä – Kainuun maakuntalaulusta sanat: ”Vainojen virmat, oi vaietkaa! Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaa!”. Kun ajoin aamulla kotiin, luki Hossan kansallispuiston portin päällä ”Van käöhän uuvestaan.”. Huvittasko lähteä?

 

2 (1800x1244)15 (1800x1200)23 (2) (1800x1191)10 (1800x1185)17 (1800x1200) 8 (2) (1800x1175)6 (1800x1199)IMG_8701 (1800x1200)IMG_8707 (1800x1198)IMG_8681IMG_8766 (1800x1200)IMG_8838 (1800x1200)IMG_8855 (1800x1189)IMG_8858 (1800x1200)IMG_8917 (1800x1200)IMG_8932 (1800x1192)

Jaettu