Olimme matkalla Rovaniemelle. Nykyään autolla matkustaminen on muuttunut mukavan kiireettömäksi. Sen sijaan, että matkataan taaperon kanssa pitkiä päivämatkoja, lähdetäänkin jo edellisenä päivänä liikkeelle ja yövytään ulkona jossain matkan varrella. Tällä kertaa etsittiin matkalla netistä lähin laavu ja tuumattiin, että yritetään sinne ja ellei löydetä laavua, niin ei se mitään; otetaan loue mukaan ja jäädään vaan johonkin.

Lähin laavu löytyi Kätkävaaran luontopolulta Kemin ja Rovaniemen välissä sijaitsevan Tervolan läheltä. E-J vieressä muisti, että fuusiojazz- ja progemies Pekka Pohjola on tehnyt levyn nimeltään Kätkävaaran lohikäärme (Pekka Pohjola Groupin ainoaksi jäänyt levy vuodelta 1980.). Kuuntelimme levyä matkalla Kätkävaaralle. Biisit Kätkävaaran lohikäärme, tehdasmusiikkia, sampoliini(!) ja Inke ja mä raikuivat nelostiellä ja taivaalla kaartui sateenkaari.

Valitettavasti meillä ei ollut aikaa kiertää 7 km rengasreittiä, joka olisi johdattanut meidät Kätkävaaran laelle ja kiinnostavilta vaikuttaneiden ”rannattomien muinaisrantojen” luo, mutta jos joku on kiinnostunut fuusiojazzin historiasta, vaaroista ja rannattomista rannoista, niin kiipeäppä Kätkävaaralle, kuuntele läpi Kätkävaaran lohikäärme laella istuen tai rannattomalla rannalla makoillen. Lupaan, että kokemus tulee olemaan äärimmäinen.

Löysimme ajan hampaan nakertaman kodan. Aikuisille se vältti, lapsi oli kodasta riemuissaan. Hän heittäytyi välittömästi retkipatjalle kikatellen innosta ja nukahti pian ihmetellen joutsenen laulua. Oli lämmintä ja mukavaa. Siellä sitä oltiin, me ja suuri suolampi, täysikuu, lammella itkeskelevä yksinäinen joutsen (oma tulkinta joutsenen sielunelämästä), aloitteleva ruska ja tuulessa kahisevat havupuut.
038 (2000x1098)044 (2000x1286)063 (2000x1348)040 (2000x1127)075 (2000x1304)090 (2000x1288)138 (2000x1333)131 (2000x1333)149 (2000x1333)

Jaettu