Retkeilyn suosio on kovassa nosteessa. Hesarissakin kerrottiin viime viikolla, kuinka ihmiset kaipaavat yksinkertaisten asioiden pariin. Naulan kantaan, olen nimittäin itsekin saanut viime aikoina huomata sen, kuinka on mahdollista kaivata simppeleitä asioita, kuten nuotiokahvien keitto, veden haku tai vaikka käveleminen vaihtelevassa maastossa.

Tuhannet suomalaiset osallistuivat lauantaina Suomen ladun Nuku yö ulkona -tapahtumaan nukkuen yönsä kuka missäkin. Maaselän latu oli laittanut pystyyn Metsähotellin Reisjärvellä, missä retkeilijää hemmoteltiin ihan viimeisen päälle monipuolisella ohjelmalla ja mm. Metsäspalla. Olin varannut perhehuoneen Tentsilesta, eli teltan ja riippumaton välimuodosta, joka kiinnitetään puiden väliin niin, että nukkuja sijaitsee ilmassa. Siinä nukkuminen oli ihan hauska kokeilu, jota ei tarvitse välttämättä toistaa.

Tapasin iltanuotiolla Rinkkaputki-blogin Annen ja Heikin, sekä heidän vieraskynänsä Ullan. Siinä vaahtokarkkeja paistellessa arvailimme, mikä on retkeilyn suosion syy. Mietimme sitä, kuinka metsä on mainio pakopaikka silloin, kun maailman ja Suomen tila tuntuu sietämättömältä. (Ja milloinpa se ei tuntuisi. Oma huomio.) Anne mainitsi, että retkeilykupla on erittäin miellyttävä kupla. Sen suojissa voi nauttia vaikka sellaisista hyvistä uutisista, kuten retkeilyn ja luonnossa liikkumisen jatkuva kasvu, joka taatusti lisää myös luonnon ja luonnonsuojelun arvostusta.

Yksi ystävä pohti aiemmin, johtuneeko retkeilyn ja etenkin telttailun suosio vallitsevasta lamasta ja köyhyyden lisääntymisestä. Ihmisillä ei ole varaa lähteä kauas etelän lämpöön, joten irtiottoja haetaan lähempää ja halvemmalla. Oma veikkaukseni on, että ennemmin kuin rahaa, ovat kansalaisten taskut täynnä ahdistusta, josta on pyrittävä eroon jotenkin.  Yhä useammat jakavat tunteen siitä, ettei mikään panos riitä, olit sitten töissä taikka työttömänä. Luonnossa taas ei tarvitse kilpailla kenenkään kanssa, eikä metsässä tarvitse olla kenellekään mitään.

Olen huomannut, että retkeilyjengi on hyvin tasa-arvoista porukkaa. Jengi tuntuu tajuavan, että ”Ei sateet, viimat tai tuulet ole ketään varten enempää kuin muitakaan.”. Nuotiopaikoilla ei kysytä ensimmäisenä, että ”Minkä alan ihmisiä sinä olet?”. Siellä kysytään ennemmin vaikka ”Onko mennyt hyvin?”.

Kun kävelee vaikka tunturissa porojen ja riekkojen kanssa, ei omaa arvoaan tarvitse kyseenalaistaa. Se ei kiinnity mihinkään, eikä vaadi todistelua. Ja sekin on aika kiinnostavaa, millainen olet silloin, kun ne riekot ja porot ovat ainoat, jotka sinut näkevät. ”Luonto on ihmisen paras ystävä.”, neuvoi kainuulainen mummuni, joka tiesi mistä puhuu, koska oli suunnilleen yhtä vanha kuin taivas. Alan pikkuhiljaa ymmärtää, mitä mummu tarkoitti.

 

Hei lukija! Mistä  luulet retkeilyn suosion kasvun johtuvan? Kuulostavatko nämä arvelut ihan tuulesta temmatuilta? Olitko yötä ulkona lauantaina? Miten meni?

Ja vielä vinkkinä: Rinkkaputken Anne on ottanut 100 yötä ulkona -haasteen omakseen. Käyppä lukemassa Annen kokemuksista. Rinkkaputken vieraskynä Ulla taas on viettänyt jo pidempään yön ulkona, kerran viikossa, samana viikonpäivänä  ja hän jakaa hienoja kuviaan ja kokemuksiaan Instagramissa nimellä _ulalla.

092-1800x1200085-1800x1187123-1800x1247132-1258x1800128-1800x1220164-1800x1208149-1800x1200146-1800x1147165-1800x1229

Join the discussion 2 Comments

  • hop sanoo:

    Moi. Tämä sivusto on mahdoton puhelimella käytettynä. Yritän klikata postausta auki, mutta päädyn klikkauksella jonnekin kauempiin postauksiin. En älyä miksi, mutta aina kun klikkaan uusinta, tulee ruudulle valikko jonkun 10 yön takaisista postauksista. en siis saa postausta auki puhelimella ollenkaan. en tiedä onko yleinen vika vai mistä on kyse.

    • Liisa sanoo:

      Moikka! Pahoittelen. Vika on havaittu, sitä koetetaan korjata. Tosi ärsyttävää. Kärsivällisyyttä pyydän, sinulle ja itselleni etenkin 😤

Jaettu