Matka on tehty blogiyhteistyössä Pohjanmaan luontopalvelujen kanssa.

Jos pitäisi kuvailla Perämeren kansallispuiston saarten ja saarissa viihtyvien ihmisten meininkiä yhdellä sanalla, se olisi ’lämminhenkinen’. Viikonlopun mittaiselle reissulle mahtui ihmeen monta mieleenpainuvaa ja mieltä lämmittävää kohtaamista.

Lähdin reissuun pienen perheeni kanssa. Torniossa Leton veneilykeskuksessa meitä odotti veneineen Pekka Aho, joka toimi reissulla kuljettajana, Perämeren kansallispuiston luontoon, lintuihin ja historiaan erittäin hyvin perehtyneenä oppaana ja erinomaisena juttuseurana. Jos haluat päästä Perämerelle, suosittelen ottamaan yhteyttä Pekan venetaksi-palveluihin (puh. 0400 296 425). Retkestä saa tosi paljon irti, kun kuulee saaressa viihtyneiden pirtutrokareiden viekkaista seikkailuista, Sarven muori –nimisestä haltiasta, hylkeiden ja lintujen elämästä ja erinäisistä tapahtumista näillä saarilla.

Ensin suuntasimme Pensaskarin saareen ja kuinka ollakaan laiturilla tapasimme vanhoja tuttuja veneineen. Oli taas lapsella ihmettelemistä, kun tuttuja putkahtelee milloin tunturipusikoista, milloin asuttamattomilta saarilta. Huomasimme, että Pensaskarissa käy tosi symppiksiä vakiveneilijöitä, perheen pieninkin sai heti uusia kavereita. Pensaskarissa on ollut vuosisatojen ajan kalastustukikohta ja Metsähallitus on kunnostanut vanhoja rakennuksia. Tutuistuimme mm. kalastusaiheiseen näyttelyyn, josta poimin tuliaisiksi erään kalastajan pojilleen antaman neuvon: ”Niin kauan pärjää, kun ei pelkää.”.

img_0416-1600x1067img_0419-1600x1067kuva-3-5-1272x842img_0417-1600x1067img_0411-1600x1026Selkä-Sarvi

Yövyimme kaksi yötä Selkä-Sarven saaressa. Eräs 35 vuotta saaressa veneillyt mies tuli heti toivottamaan tulijat tervetulleiksi ja saimme kuulla, että lettukahveja nautittaisiin pian. Nuotiolla tutustuminen oli hauskaa ja lapsikin heti äkkäs, että nämä ovat hyviä tyyppejä ja lähti muina lapsina yhden seurueen jäsenen kanssa saunalle tiskaamaan. (Saaresta tosiaan löytyy kaikille avoin, todella hyvä sauna.)

Selkä-Sarvi on ihan loistava retkikohde. Sieltä löytyy herkän ja kauniin luonnon lisäksi mm. pienen pieni ja soma autiotupa (myös varaustupa), kiveen kaiverrettuja kirjoituksia ja − mikä parasta − aurinkokelloja! Aurinkokellot on hakattu kiviin ja kelloja on käytetty laittamalla 24 osaan jaetun ympyrän keskellä olevaan koloon puutikku, jolloin tikun varjo näyttää ajan. Kaiverrus ’1798’ paljasti kellon iän.

Kekseliäisyydestä vuosisatojen takaa kertoivat myös tynnyripookit, pookithan ovat tosiaan kalastajille tarkoitettuja merimerkkejä. Saaren 8-metrinen tunnus tynnyripooki on pystytetty viimeistään 1930-luvulla ja ei voi kuin ihmetellä tuota kauas näkyvää, yksinkertaista ja toimivaa keksintöä. Kalastajien kämppään eli Ailinpietin kalamajaan tutustuminen oli myös kiinnostavaa, varsinkin kun pääosa kalastakylän kalastajista on ollut hailuotolaisia. Kämpän seiniin on myrskypäivinä kaiverrettu ajan tappajien nimet ja tiedot siitä, montako päivää on jouduttu olemaan maissa. Osa seinäkaiverruksista oli 1800-luvulta.

sarvi-2016-358-1600x1058sarvi-2016-340-1600x1067sarvi-2016-265-1600x1051sarvi-2016-228-1600x1067sarvi-2016-187-1600x1087sarvi-2016-048-1600x1037sarvi-2016-111-1600x1067sarvi-2016-094-1600x1046

Lisää symppismeininkiä

Oli kyllä komia paikka meillä kotalaavuilla siinä meren rannalla. Siihen huudeille tuli toiseksi yöksi melovia telttailijoita, joiden kanssa saatiin aikaiseksi erittäin miellyttävät illanvietot revontulineen ja nuotioineen ja niinpä siinä ennalta toisilleen tuntemattomien ihmisten kesken valvottiin yömyöhiin. Nuotiolla jaetut jutut ja se ilmapiiri, mikä tällaisiin iltoihin tiivistyy on kyllä ihan oma lukunsa.

Vaikka nopeiden, jopa äkäisiltä vaikuttavien, revontulten alla olikin välillä suorastaan maagiset tunnelmat, emme kohdanneet saaren haltijaa Sarven muoria tällä reissulla. Sarven muori on tunnettu siitä, että hän on käynyt herättelemässä kalastajia, jos heidän veneensä ovat olleet irtoamassa ja onpa muori käynyt tuvissa muillakin asioilla. Nimittäin aamulla ovat kalastajat saattaneet herätä kahvin tuoksuun, kun Sarven muori on käynyt keittämässä miesten nukkuessa kahvit. Me jouduttiin kyllä keittämään itse kahvit, tällaisten veneettömien turistien miellyttäminen ei varmaan voisi vähempää kiinnostaa Sarven muoria.

Oli tosi mielenkiintoista päästä tutustumaan Perämeren veneilijäskeneen. Ajatella, että nuilla saarilla kymmeniä kilometreja mantereesta viettää lomiaan ja viikonloppujaan veneilijöiden porukka, omanlaisensa yhteisö, jossa nuorempi ja vanhempi väki jakavat innostuksen merelliseen ympäristöön. Kaikki ei ole aina yhtä idylliä, joku ehkä rynnii toisen saunavuorolle tai toinen mökää toista enemmän, mutta on varmaan aika hienoa elellä unelmiaan saaressa, toisten samoista asioista nauttivien kanssa. Hattu nousee Selkä-Sarven ja Pensaskarin porukoille, annoitte paljon ajateltavaa ja mehusteltavaa kotiin vietäväksi.

sarvi-2016-336-1600x1056kuva-5-3-1278x852kuva-4-2-1280x854kuva-3-2-1260x832kuva-5-2-1272x840kuva-3-1-1280x854kuva-1-2-1276x848

Jaettu