Blogiyhteistyö: Kansallispuistoksi Hossan hengessä–hanke, Suomussalmen kunta

Oli tarkoitukseni viettää Hossassa 4 yötä laavuilla nukkuen, itsekseni uusia polkuja tutkien. Suunnitelmat muuttuivat, kun matkalla nousi kuume, mutta ehdin kuitenkin tutustua Hossan Hakokoskelle vievään reittiin. Kyllä harmitti, kun en voinut jäädä yöksi tuonne kuvissakin näkyvälle Hakokosken laavulle. Paikka kosken juurella oli tosi houkutteleva. Onneksi sain nähdä Hossan ruskan, se oli hieno ja sain taas aivan erilaisen muiston Hossasta.

Olin suunnitellut reittini niin, että olisin kulkenut välillä aika syrjässä Hossan luontokeskuksesta. Hossan läheisillä alueilla liikkuu karhuja ja matkalla mietin, olisiko karhun näkeminen mukavaa vai ikävää. Pohdinnat olivat aika ilmavia siinä mielessä, että karhuja on oikeasti aika vaikea päästä näkemään; ne todella väistävät ihmistä, jos vain voivat.

Kultaherra Källeröinen ynnä muuta metsän jengiä

Tiesittekö, että karhun nimeä ei ole saanut sanoa ääneen tiettynä aikana karhun talviunilta, siispä karhua on kutsuttu monilla nimillä, kuten Lehmänpelo, Mettänäijä, Kultaherra, Puhas Elävä, Nokinen Neiti, Källeröinen, Metsän kissa, Köntiäinen, Erä, Metsähippa, Lullamoinen, Pöppö, Metsänmörkö ja Metsän Vilja.

Kansanperinteessä karhua ei ole pidetty pelkkänä metsän eläimenä, vaan sen on sanottu olevan myös metsäihminen. Lisäksi monet kansanheimot ovat uskoneet, että karhu on joko ollut joko puoliksi ihminen tai alkujaan ihminen ja kyvyiltään älykkäämpi, nimittäin karhulla on uskottu olevan yliluonnollisia kykyjä. Karhua on pidetty esimerkiksi tietäjänä, joka tietää asioita ennen kuin ne tapahtuvat ja joka kykenee ennustamaan tulevaa. Aika mielenkiintoista arvailla, missä lienee ollut se kimmoke, josta tällaiset uskomukset ovat saaneet alkunsa. Vaikka karhua on kunnioitettu, on se esitetty välillä myös pelkurina, jonka heikkouksina on pidetty mm. ahneutta, makeanhimoa ja viinaa. (http://www.karhuseura.net/)

Jos karhuja on vaikea päästä näkemään, porojen kanssa tilanne on Hossassa päinvastainen. Porot kulkevat teillä täysin autoilijoista piittaamatta. Porot eivät karhujen tavoin vaikuta olleen kovinkaan arvostettuja kansanperinteen perusteella, tai ainakaan poroihin liitetyistä uskomuksista ei löydy ihan helpolla tietoa. (Kertokaa minulle poroista.) Porot eli kesytetyt peurat ovat kuitenkin olleet ahkerasti pyydettyjä eläimiä vähintäänkin kivikaudelta saakka. Eläimen pitänee olla hengästyttävän suuri tai kulkea kahdella jalalla, jotta se saa ihmisen ylentämään itsensä ihmiseläimen asemaan. Surumieliseksi tulkittavasta ilmeestä saanee plussapisteitä.

Vielä pienempi ja vähemmän samaistuttava on koppelo ja koppeloihin Hossassa törmää kokemukseni mukaan hyvin helposti. Koppelohan on naaraspuolinen metso, ja siinä missä metsojen on kuvattu kansanperinteessä olevan metsän isäntiä, ovat koppelot metsän emäntiä. Niitä näkee helposti siksi, koska ne eivät lennä välittömästi karkuun ihmisen luota, jos niillä on pesä ja poikaset lähellä. Ymmärrän koppeloa, en väistyisi itsekään poikaseni luota, vaikka jättiläinen tulisi vastaan.

Tapaaminen Metsämörön kanssa?

Kaupallinen blogiyhteistyö: Jos karhujen näkeminen kiinnostaa, niin vähimmällä vaivalla se onnistuu, kun osallistuu opastetulle karhuretkelle. Sain Kansallispuistoksi Hossan hengessä –hankkeen väeltä vinkin tutustua karhuretkiä järjestävään Arolan maatilaan ihan Hossan liepeillä. Karhujen lisäksi Arolassa ja muissa Hossan karhuretkiä järjestävissä paikoissa karhuihin pääsee tutustumaan pienistä kojuista käsin. Niiden läheisyyteen on jätetty haaskoja, joilla karhut ruokailevat ja Arolan haaskoilla on tavattu myös ahmoja, erilaisia kotkia ja pöllöjä. Arolaan tutustuminen oli kyllä todella mielenkiintoinen ja opettavainen reissu, siitä lisää seuraavassa tekstissä.

(Eläinten mytologiaan liittyvää tietoa löytyy ja löysin oivista kirjoista Heikki Lehikoinen: Tuo hiisi hirviäsi, metsästyksen kulttuurihistoria Suomessa ja Anna-Leena Siikala: Itämerensuomalaisten mytologia, sekä nettisivulta: http://www.karhuseura.net/)

 

kainuu-278-1800x1171kainuu-283-1800x1194kainuu-292-1800x1199kainuu-295-1800x1193kainuu-309-1800x1180kainuu-299-1800x1193kainuu-312-1800x1200kainuu-318-1800x1198kainuu-320-1800x1199kainuu-325-1800x1200kainuu-322-1800x1199kainuu-332-1800x1202kainuu-329-1800x1179kainuu-348-1800x1155kainuu-354-1800x1199kainuu-384-1800x1200kainuu-401-1800x1199suomussalmi-museo-357-1800x1183

Join the discussion 5 Comments

  • Hossankävijä sanoo:

    Ihanan utuisia kuvia Hossasta – sadekin pian koukuttaa ja ruskan värit. Tykkään myös tavastasi kirjoittaa ja nuo karhujutut tosi kiinnostavia. Mitä kaikkea karhu sinulle merkisee?

    • Liisa sanoo:

      Kiva, että tykkäät. Vaikea kysymys, en tiedä merkkaako se erityisesti mitään. Ehkä ei. Hieno ja kiinnostava eläin kuitenkin.

    • Liisa sanoo:

      Entä itsellesi?

  • Hossankävijä sanoo:

    No lapsenahan pelkäsin karhua, vaikka kuuntelin kiinnostuneena aikuisten jännittäviä kertomuksia karhuista, metsästyksestä, karhukeihäistä, metsän peittoon menoista. Ja sitten myöhemmin kirjat – vaikkapa Kiannon ’Punainen viiva’, vetihän karhukin viivansa, sen synkimmän. Puhutteleva elokuvana, oopperana, teatteriversioina. Viimeisimpiä karhuajatuksia luontokuvaaja Kimmo Ohtosen karhun ja susien kohtaaminen. No onhan Ylen Tanssiva karhu jne. Eikä enää pelota.

    • Liisa sanoo:

      Kimmo Ohtosen karhukuvat on kyllä hienoja ja se, että hänelle se karhu oikeasti merkkaa ja paljonkin.
      En ole koskaan nähnyt karhua, siksikin se on aika kaukainen asia itselle. Lähinnä ehkä sellainen omien pelkojen ja tunteiden heijastaja. Werner Herzogin karhukuiskaajaksi itseään ajattelevasta miehestä kertova elokuva Grizzly Man tulee aina mieleen, kun mietin karhuja. Kuinka eläinten ja ihmisten välinen ystävyys on usein yksipuolista. Ja Essi Kummun kirja Karhun kuolema on hieno – pitääkin lukea se uudelleen. Samoin Punainen viiva, tosiaan puhuttelevia viivoja. Luin Retkipaikka-blogista miehestä, joka haluaa nähdä karhuja luonnossa ja näkee vaivaa sen eteen ja onkin siinä onnistunut. Mietin, että se on kyllä tosi hurjaa touhua, mennä karhujen mestoille niitä väijymään. Menikö ne karhut niissä tarinoissa metsän peittoon?

Jaettu