Pyyntimagia

”Käsitys, jonka mukaan jotain pyyntiin liittyvää toimintaa jäljittelemällä voidaan saada aikaan toivottu vaikutus. Esimerkiksi ampumalla maalattuja hirviä sydämen kohdalle on uskottu saatavan parempi pyyntionni oikealla hirvimetsällä.”

 

Julma-Ölkyn karu komeus

Blogiyhteistyö: Kansallispuistoksi Hossan hengessä –hanke, Suomussalmen kunta

Toinen päivä Hossassa starttasi totaalisessa harmaudessa. Kävimme vähän kävelemässä Kokalmus-järvellä ja sen jälkeen suuntasimme kohti Julma Ölkkyä, Suomen suurinta kanjonijärveä. Julma-Ölkky tulee kuulumaan Hossan kansallispuistoon, se sijoittuu Kuusamon eteläosaan ja yltää Suomussalmen kuntaan. Korkeimmat kallioseinämät ovat 50 metriä vedenpinnasta ja järven syvyys on paikoitellen myös 50 metriä.

Kuljimme Ölökyn ähkäsy –reittiä. Reitille tulee pituutta vain 10 kilometriä, mutta se on maastoltaan hyvin vaativa. Ensimmäiseen viiden kilometrin pätkään saimme kulutettua kolme tuntia, vaikka pidin kuvaustauot lyhyinä. Maisemat olivat todella vaikuttavat ja ilta laskeutui kanjonille kauniin punertavana. Matkakumppanini EJ kommentoikin, että talvella vietetään sinistä hetkeä, mutta lokakuussa tuo hetki on punainen. Mietin, että olen oppinut näiden öitteni aikana mukavasti tuntemaan luonnon valon muutoksia keväästä syksyyn ja eri vuorokauden aikoina. Tutuksi ovat tulleet myös ilmojen ja sääolosuhteiden moninaisuus. Kun ennen haastetta oli joko meleko kylymä, kylymä tai jäätävän kylymä, niin nyt vihahteita on vaikka kuinka paljon ja ihollaan voi tuntea hyvissä ajoin vaikkapa sen, millainen yö on edessä.

Punainen hetki vaihtui värittömään hämärään ja huokaisimme helpotuksesta, kun polun varrella häämötti puolessa välissä reittiä sijaitseva Ölökynperän laavu.  Tuon reitin kivikoissa ja juurakoissa ei tee mieli kävellä, kun on pimeä.

Lankeavia hirviä ja shamaaneja

Julma-Ölkyltä löytyvät Suomen pohjoisimmat kalliomaalaukset, joiden tarkkailemista varten on venekyyti tarpeen. Maalauksista on löydettävissä kolmiomaiset ihmiskasvot ja eläinhahmo, joko hirvi tai peura. Itseasiassa suurin osa Suomesta löydetyistä kalliomaalauksista esittää ihmisiä ja eläimiä. Maalausten tarkoitus on tulkinnanvarainen asia, yhden tulkinnan mukaan ne liittyvät pyyntimagiaan. Tuo hiisi hirviäsi – metsästyksen kulttuurihistoria Suomessa -kirjassa kuvattiin, kuinka ajatuksena saattoi olla, että maalaamalla vaikkapa hirvi, tilattiin hirvi metsästäjille. On myös ajateltu, että syy hirvien kuvaamiseen olisi ollut mahdollinen hirvikannan taantuma. Taiteen avulla olisi yritetty palauttaa hupeneva saalis.

Myös Hossan Värikallioilla on runsaasti hirvihahmoja. Eräässä kohdassa kuusi hirveä näyttäisi nousevan suoraan ylöspäin. Eräs arkeologi oli katsellut kuvia paikan päällä ja arvellut, että hirvien sielut nousevat kuvassa taivaaseen. Vierellä seissyt paikallinen poroisäntä oli kommentoinut niiden putoavan selvästi alas kalliolta. Toisaalta arkeologi Antti Lahelma on esittänyt, että hirvet edustaisivat eläinhahmoista shamaania tai hänen sielunelämäänsä. Eräässä värikallion maalauksessa ihmishahmon päästä näyttäisi loikkaavan ylös hirvi tai peura ja lisäksi hirvi, jolla on ihmisen raajat. Kuvan on esitetty olevan loveen lankeava shamaani, joka on aloittamansa matkaansa tuonpuoleiseen, muuttuneena apueläimeksi. Lahelma on huomioinut, että kalliomaalaukset sijaitsevat yleensä vesistöjen läheisyydessä, yleensä jyrkissä kallioissa, siis veden, maan ja taivaan rajatilassa, aivan kuten Värikalliot ja Julma-Ölkyn maalaukset.

Pyyntimagia on näkynyt myös eläinpääesineissä, kuten tunnetuimpana esimerkkinä Huittisista löydetty vuolukivestä valmistettu yli 7000 vuotta vanha hirvenpäänuija. Karhuistakin on tehty veistoksia, vaikka karhut puuttuvat täysin kalliomaalauksista. Karhunpäät ovat olleet myös kivisten nuijien ja kirveiden koristeina. Minullakin on puukko, jonka sain veljeltäni 30-vuotislahjaksi, jossa komeilee karhunpää. On arveltu, että eläinpääesineen kantajalla on riistan sielut vallassaan, jolloin kantajan on mahdollista vaikuttaa pyyntionneensa. Minä vuolen puukollani enimmäkseen tofua ja ruisleipää.

Kanjonijärven pohjoisosasta sijaitsee myös Pirunkirkko. Kyseessä on holvimainen kalliohalkeama ja paikkaan liittyy tarina, jonka mukaan joku tietäjä on pitänyt kalliohalkeamaa kirkkonaan ja taikomispaikkanaan 1600-luvulla. Aiheesta on tehty myös Julma-Ölkyn balladi.   Julma-Ölkky kaikkinensa on mieletön nähtävyys varustettuna oivalla laavupaikalla. Haaveilen palaavani tuonne talvella, hiihtäväni kanjonijärveä pitkin maalauksia tutkimaan.

(Jutun tiedot kirjasta Lehikoinen Heikki: Tuo hiisi hirviäsi – Metsästyksen kulttuurihistoria Suomessa, Teos 2007., sekä sivustolta luontoon.fi.)

319-1800x1200295-1800x1269321-1800x1173347-1800x1254-1800x1254352-1800x1244354-1800x1200376-1800x1200363-1800x1200366-1800x1258385-1800x1200403-1800x1200447-1800x1200456-1800x1207457-1800x1200465-1800x1200-1800x1200464-1800x1200468-1800x1200472-1800x1178

Retkivinkki: Kokalmusjärvi Hossan retkeilyalueella

Ihan pakko vielä vinkata Hossan retkeilyalueella sijaitsevaa Kokalmuksen hiekkaista pohjoisrantaa, jolta löytyy myös laavu. Kävimme syömässä välipalaa Kokalmuksen laavulla ja paikka oli suloinen. Kokalmusjärveltä löytyy pitkä hiekkaranta ja laavupaikan takaa nousevat korkeat harjut. Näin mielessäni ensi kesän, jona palaan tuohon paikkaan jollain isolla porukalla. Lapset uivat kirkkaassa järvessä, aikuiset istuvat rentoina rannalla, aurinko paistaa kuumana, eikä kukaan kiukuttele. Sellaistahan se on aina kesällä, eikö?

240-1800x1205250-1800x1244251-1800x1175244-1800x1256261-1800x1131268-1800x1219278-1800x1169

Join the discussion 2 Comments

  • Laavujen yöt sanoo:

    Nyt on kyllä niin upeita valokuvia, ettei voi käsittää ja kerronta kiinnostavaa. Enpä ole tiennyt Julma-Ölkyn kalliomaalauksista. Oisipa mukava tuo Kokalmuksen kesätapahtumakin. Historiaretkiä Hossaan?

    • Liisa sanoo:

      Kiitos sinulle paljon kauniista sanoista. Historiaretket Hossaan on kyllä hyvä idea, laita johonkin yleisöosastolle 😉

Jaettu