332-1800x1200327-1800x1176-1780x1144331-1800x1200-2-1800x1200 623-1800x1211624-1800x1195626-1800x1150639-1800x1233640-1800x1237 682-1800x1200

Ois mulle riittänyt vähempikin, mutta kun 50/100 yöstä tuli täyteen, pääsin uneen. Siinä unessa oli talvi ja minä kiipesin veljeni kanssa Korouoman kanjonilaaksossa kohti Piippukallion huippua. Oli pimeää, kiipeäminen raskasta ja nousu jyrkkä. Veli kulki edellä pitkin askelin harppoen, minä raahustin perässä hitaasti ja huohottaen. Kallion laki lähestyi ja taivaalle ilmestyi oudon kirkas kuu, joka toi mukanaan tähdet. Kuu oli täysi ja se valaisi laakson kalliot sinertävällä valolla. Niiden päällä seisoivat lumiset puut, niin kuin sotilaat rivissä kanjonia vartioiden.

401-1800x1196409-1800x1200425-1800x1200

Join the discussion 2 Comments

  • Leena sanoo:

    Käsittämättömän upeita luontoelämyksiä. Ensin on vain nähtävä vaivaa – siitäkö syntynevät upeimmat kokemukset. Sanattomaksi vetää, hienoja kuvia, mukaansatempaavaa kerrontaa. Superkuukin juhlistamassa! Kyllä tähän vesisateeseen ja pimeyteen toi blogisi valoa!

    • Liisa sanoo:

      Kiitos tästä! Huippujuttu, että kuvat miellyttävät. No tässä tosiaan oli klassinen esimerkki, että vaivaa on nähtävä, jos jotain erikoista haluaa kokea. Jos oltais jääty alemmalle helpommalle laavupaikalle, ois kokemus ollut monin verroin laimeampi.

Jaettu