Viime päivinä säätiedotuksia on tulkinnut laiskistunut yöpyilijä. Eilen oli tarkoitus lähteä ulos ja viettää yö taivasalla. Säätiedotus lupaili vesisadetta ja sain tekosyyn jäädä kotiin. Tulien teon sijaan kirjoitin yhteenvedon siitä, kuinka olen viettänyt ensimmäiset 50 yötä ja nehän ovat kuluneet seuraavasti:

19 yötä teltassa, 11 yötä laavulla, 1 Tentsilessa, 1 metsähotellissa, 1 kodassa, 10 kotalaavussa,

6 taivasalla, 2 riippumatossa, 1 lintutornissa

12 lasten kanssa, 11 oman lapsen kanssa

12 rannalla, 17 metsässä tai retkeilyreiteillä, 4 tunturissa

16 Erä-Jeesuksen kanssa, 17 kavereiden kanssa, 3 veljen kanssa, 16 yksin

11 jollain pihalla, kotipihalla, läheisten pihoilla tai mökkien pihoilla ja

21 Hailuodossa

Otsikon takana oleva kuva on yöltä, jonka vietimme Erä-Jeesuksen, lapsen ja ystävän kanssa Hailuodon Sunijärvellä ennen haastatta viime toukokuussa. Ajattelin, että on ehkä hyvä testata, miltä se ulkona yöpyminen tuntuukaan, ennen kuin lähden yrittämään sataa yötä. Silloin ajatus viikostakin ulkona tuntui vähän pahalta. Ajattelin, että jos yksi yö menee hyvin, niin kai ne loput seuraa perässä. Olin aika pihalla, kun yritin auttaa kundeja laavukankaan virittelyssä. Se oli puoli vuotta sitten. Paljon olen oppinut ja lisäksi olen saanut kokea niin kiinnostavia tilanteita ja hetkiä, että hiljaiseksi vetää.

Kaikista parasta on ollut nukkuminen taivasalla, kaikista epämukavinta (itse virittelemässäni) riippumatossa, toiseksi epämukavinta Tentsilessa, kaikista epäkiinnostavinta teltassa, kaikista lokoisinta laavussa, kaikista erikoisinta lintutornissa, kaikissa kummallisinta tunturissa, kaikista epäkäytännöllisintä rannoilla. Kaikista yllättävintä on ollut se, että olen saanut yöpymisseuraa helposti, kun olin valmistautunut viettämään valtaosan öistä yksin ja loput pienen perheeni kanssa. Tämä suunnittelematon käänne ennaltaan hatarassa sadan yön suunnitelmassa on tehnyt haasteen toteuttamisesta todella miellyttävää ja monipuolista.

Näiden lukujen laskeminen on hyvää lääkettä laiskistumiseen. Vastaan on tullut monta paikkaa, joissa käymisen olin jo unohtanut. Onneksi jokainen ulkona yöpyminen on hyvin helposti palautettavissa mieleen. Mitä jää eilisillasta, lapsen nukkumaanmenon jälkeisestä ajasta? Istuin koneella, luin kirjaa. Molemmat kokemukset katoavat jälkiä jättämättä. Olisi ehkä sittenkin kannattanut lähteä ulos. Marraskuisessa vesisateessa vietetty yö olisi takuulla ollut mieleenjäävä kokemus.

IMG_9402 (2000x1333) 227 (2000x1303)5suomussalmi-museo-296-1800x1192313-1800x1174-1794x1166kevo 230 (1800x1200)2_3-2000x1264IMG_9367 (2000x1291)
269-1800x1167img_9628-2000x13338 (2000x1333)sunijärvi peltsi 09419 (2000x1323)kaustinen 318 (2000x1335)keskiniemi 117 (2000x1370) (1600x1096)IMG_9514 (2000x1333)

Jaettu