309-1800x1200265-1800x1196319-1800x1200 338-1800x1200346-1800x1200

”Joko kyllästyttää?”, kysyi ystävä. Oli mukava vastata, ettei kyllästytä lainkaan, vaikka edessä on pian 50. yö. Päinvastoin jännittää, kun lumi on jo maassa ja homma muuttuu haastavammaksi viikko viikolta. Ehkä kyllästyttäisi, jos viettäisin kaikki yöt samassa paikassa ja samassa majoitteessa. Vaihtelevuus takaa innon säilymisen. Silloin kun ei yhtään huvita lähteä ulos, en lähde, pidän taukoa. Kohta taas huvittaa.

Ensimmäisestä vaelluksestani Paistunturin erämaassa jäi päälle tunturikaiho. Se on hieman yllättävää, koska tunturit tuntuivat tosi vieraalta ja vieraannuttavalta ympäristöltä. Onkohan niin, että vierauden kokemus kuitenkin antaa jonkun lisäefektin ja vankemman tunteen siitä, että on todella kokemassa jotain todella uutta. Paikkaa jää kaipaamaan, vaikkei se silmiä miellyttävin ympäristö olekaan.

Epämääräisten mutkien kautta tuttu Henna innostui kesällä telttailemaan vauvansa kanssa. Vauva, joka ennen oli nukkunut sietämättömän katkonaisesti, nukkuikin teltassa jopa 12 tunnin yöunia. Sain Hennalta tarjouksen: ”Jos olet retkiseuraa vailla, niin soittele.” Henna on vaeltaja ja luonnossa liikkuja, joka kulkee välimatkat usein asuntovaunun tai -auton kanssa. Päädyimme lähtemään asuntoautolla lähimpään tunturiin eli Posion Riisitunturiin. Otimme taaperot messiin.

”Arvaa minne lähdetään huomenna?”, kysyin lapseltani. ”Joo! Vie mut dunduriin!”. Dundurissa tuuli hillittömästi. Porukkaa oli paljon liikkellä, paljon lapsiperheitä. Taapero kiukutteli kantorinkassa. Arkeologiaa opiskeleva matkakumppani huomasi sellaista, mikä minulta olisi jäänyt huomaamatta, kuten polun varrella komeilleet kvartsikivet. Henna tiesi arvella, että kivi oli ollut todennäköisesti huonosti työstettävää materiaalia, kun oli jäänyt käyttämättä keihään kärjiksi kivikaudella.

Oli jännää päästä tutustumaan karavaanarimeininkiin. Henna tsekkaili tottuneesti vesivaa’alla, onko auton lattia suorassa puskaparkissa, jaksoi hinkata autoa oikeaan asentoon niin tarkasti, että tuossa touhussa olisin jo palanut tuhkaksi. Auton itämaisvivahteiset verhot heiluivat, kun Henna jarrutteli matkatessa poroja väistellen.

Komea reissu. Suunnittelin yöpyväni jossain välissä lapsen kanssa ulkona, mutta koska lapsi oli riemuissaan asuntovaunussa nukkumisesta, ja minä harvinaisesta seurasta, siirsin sadan yön haasteen jonon hännille sisäisessä arvojärjestyksessäni ja keskityin nauttimaan hämäristä, koleista illoista asuntoautossa Hennan kanssa.

Jaettu