202-1800x1200231-1800x1200228-1800x1226269-1800x1167232-1800x1182298-1800x1200309-1800x1200313-1800x1174-1794x1166327-3-1800x1186341-1800x1198

Maanantai-iltana seisoin pihalla pakkasessa rinkka selässäni odotellen kyytiä. Sitten valo pimeydessä, kuusi koiraa, mönkkäri ja ajaja, kyytini ja seurani. Mikä onni, ettei Hailuodon porukoita ole vaikea houkutella yöseuraksi; käy niin, että tyypit houkuttelevat minua: joko lähdetään?

Ajovalojen edellä juoksevat huskyt ja ohitetut männyt tuntuivat tosi eksoottisilta. Minnalle nämä ovat ihan perusjuttuja: treenata huskyja Hailuodossa joka päivä. Lunta oli niin vähän, että koirien perässä ei ollut reki, vaan mönkijä. Koirat olivat kuvauksellisia, mutta päättelin, että parempi on pysyä kyydissä, kuin taiteilla vauhdissa kameran kanssa.

Sunijärven taukotuvalla meitä odotti Sanna, joka jo teki tulia ja valmisteli nuotioillallista. Sanna tallentaa Hailuodon kulttuurihistoriaa kirjoittamalla Hailuodossa-blogia. Blogiin on tallennettu hailuotolaista elämäntapaa eri ajoilta, esimerkiksi merimiesten elämää menneiltä ajoilta. Blogista löytyy myös kiinnostavia henkilökuvia, kuten luonnon kanssa työskentelevän taiteilija Anni Rapinojan esittely, juttu luontokuvaaja Esko Pitkäsestä ja henkilökuva runoilija Uolevi Haapalasta – muutamia mainitakseni.

Aamulla töihin

Sanna lähti töihin jo seiskan aikoja, meillä Minnan kanssa oli liukumavaraa yhdeksään. Minna sanoi hyvin, että voisi kyllä ottaa vapaata aamuksi, mutta haluaa vaalia ajatusta siitä, että tämä kaikki on mahdollista tavallisessa arjessa ilman, että ottaa lomia. Koko reissu vei yhteensä 14 tuntia, joista 8 oli periaatteessa varattu nukkumiselle.

Nukuimme kotalaavussa: ”Ihan… vähän.”, kuten Sanna aamulla sanoi. Yön äänet valvottivat Minnaa, uusi ympäristö Sannaa. Minulla oli pussissani kuumavesipullo ja jossain vaiheessa yötä heräsin  kammottavaan kuumuuteen. Heitin pullon pois ja tuulettelin pussia, mutta edelleen oli kuuma. Riisuin kerraston päältäni ja jatkoin tyytyväisenä uniani. Seuraavaksi heräsinkin siihen, että oli aivan järkyttävän kylmä. Onneksi olin ainoa, jolla oli ongelmia lämpötilojen kanssa.

Sanna viestitteli myöhemmin, että reissusta jäi rentoutunut olo, vaikka unet jäivät vähiin. Olen huomannut, että vaikka ulkona nukkuisi huonosti, niin olo on paljon virkeämpi, kuin sisällä huonosti nukutun yön jälkeen. Ulkoilma ja luonnossa olo kai kompensoivat vähille jääneet yöunet.

Aamulla harjasin hampaitani Sunijärvellä suon laidassa, aurinko kajasteli ihanana ja Minna viritteli huskejaan. Kattelin suota, miten kauniilta se näytti hennon lumiharson alla. Mietin, missä vaiheessa elämästä tuli tällaista. Mietin, että tämänkin aamun sain kokea.

Join the discussion 5 Comments

  • Haaveilija sanoo:

    No siltä näyttää, että ulkona vietetyt yöt virkistävät riippumatta siitä, nukkuuko. Onkohan vaeltelijat senkin vuoksi viihtyneet retkillään ja ruuanhakumatkoillaan.
    Mites koirat, nukkuivatko?

    • Liisa sanoo:

      Varmasti, se on tosi jännä kyllä. Ei väsytä, vaikka olisi kuinka huonosti nukkunut. Päinvastoin, energiaa riittää.

  • Minna sanoo:

    Koirat ovat tottuneita retkeilijöitä ja kieppiunille kiepsahtivat yöksi (juniori jotain tosin värkkäili) 🙂

  • Sminki sanoo:

    Minä näin viime yönä unta että olin telttailemassa ja siinä unessa ajattelin, että nythän mä oon yöpynyt ulkona, että pitääpä kertoa heti Liisalle tästä. Hauskaa että sun projekti tulee mun uniin. Ehkä tämä on merkki siitä että jotain tarttis tehdä itsekin. Mutta ehkä kuitenkin keväämmällä…

    • Liisa sanoo:

      Se on kyllä aika jännää, mitä kaikkea netistä tarttuu uniin. Tämä on selvä merkki kyllä, nyt on monta kuukautta valmentautumisaikaa sulla.

Jaettu