Mitä jäi käteen ensimmäisestä useamman päivän talviretkestä? Luottamus siihen, että pakkasessa ja tuulessakin retkeillessä ja ulkona yöpyessä tarkenee, eikä se ole mitään sinnittelyä, vaan miellyttävää ja antoisaa ajanvietettä. Siinä missä tähän asti ulkona vietetyt illat ovat olleet pitkälti istuskelua nuotion ääressä, alkavat tässä vaiheessa vuotta istumiset lyhentyä ja samalla toiminta muuttuu aktiivisemmaksi. Kun alkaa palella, voi hakata halkoja, sahata puita tai käydä vaikka kävelyllä. Keho lämpenee nopeasti ja lämpö pysyy hyvän tovin.

51. yö kierähti Korouoman pohjalla kanjonilaavulla. Sitä edelsi hieno päivä Julmakalliolla edeten. Korouoman kanjonilaakso oli yllättävänkin vaikuttava paikka. Valtavat jääputoukset, paikoitellen 100-130 metriä korkeat kallioseinämät ja haastavat reitit tarjosivat tehokasta lääkettä marraskuun pimeydessä sekä mielelle, että ruumille. Korouoman jääputoukset ovatkin valittu Retkipaikka-median äänestyksessä vuoden 2015 retkipaikaksi.

Kanjonilaavulla vietetyn yön lisäksi Koivukonkään laavulla vietetty yö ja Piippukalliolla vietetty tuulinen pakkasyö olivat öitä, joiden edellä myöhäilin mielissäni, mitä näkymiä olenkaan päässyt näkemään. Ellei paikka ole vielä tuttu, Posion kunnan kupeessa sijaitseva Korouoman luonnonsuojelualue on todella käymisen arvoinen luontokohde, takuulla upea kaikkina vuodenaikoina. Jääputoukset ovat suosittuja jääkiipeilykohteita ja rotkoa pitkin voi talvisin hiihtää tai vaeltaa lumikengillä.

438-1800x1173459-1800x1200700-1800x1180693-1800x1219697-1800x1200751-1800x1200769-1800x1126-1800x1126 513-1800x1188504-1800x1234490-1800x1199496-1800x1179

50. yö: unessa
Edellinen postaus

Join the discussion 2 Comments

  • Samoilija sanoo:

    Kylläpä on hyviä kuvia. Jäin miettimään, miten kamerat ja akut kestävät pakkasilla? Laavuretkellä taisi olla tasaisen viileää laitteille? Entäpä sormet kuvatessa?
    Mukava, kun oot jakanu useammaksi tarinaksi matkan. Tunnelmat välittyvät hyvin!

    • Liisa sanoo:

      Kiitos palautteesta 🙂 Perusohjeet kameran ja pakkasen suhteen ovat sellaisia, että akku täytyy pitää povitaskussa ihon lähellä ja makuupussissa yöllä. Ja pitäisi välttää hönkimästä kameraan. Kameraa kuljettaessa olisi hyvä pitää sitä sisälle tuotaessa (ja varmaan ulos vietäessä kans) suljetussa laukussa kunnes lämpö on tasaantunut, ettei kosteus pääse kondensoitumaan kameran sisälle. Eli siis pitää toivoa parasta ja pelätä pahinta. Räpikkäät on hyvät kuvatessa. Tai sormikkaat. Mutta ei vielä ollut niin kylmä, että ois näpit jäätyneet…

Jaettu