Jossain somessa tuli vastaan idea uudelle vuodelle: ota purkki, laita seuraavan vuoden ajan sinne joka viikko lappu, jossa lukee jokin sinulle tapahtunut mukava asia, avaa purkki vuoden päästä. Vuoden aikana otettujen valokuvien selailu toimii varmaan samaan tapaan kuin tuo purkkikikka, on mukavaa muistella positiivisia tapahtumia ja ajatella elämänmenoa. Purkkiin ei tule laittaa negatiivisia sattumuksia, eli siitä saa aika epärealistisen käsityksen vuodestaan ja sama kuvien kanssa: harvemmin sitä ottaa valokuvia niistä huonoista hetkistä. (Voisikin alkaa ottamaan.) No, tämän vuoden kuvakansioni oli täysi hienoista hetkistä. Luontokokemuksia oli rutkasti enemmän kuin aiempina vuosina ja aika älyttömän monta auringonlaskua ja nousua.

Kaikki alkoi ensimmäisestä yöstä ulkona toukokuun 22. päivä.

Tavallinen arki-ilta ulkona vakuutti minut heti: mieletön vuosi edessä.

Jännitti tosi paljon yöpyä yksin taivasalla. Aamulla oli riemukas voittajafiilis.

 

Öitä on jäljellä vielä 45 ja aikaa toukokuun loppupuolelle. Olen pitänyt joululomaa myös haasteesta, ensi viikolla taas jatketaan. Tauko on tehnyt hyvää, ”pakko päästä ulos” -tunne on ehtinyt kasvaa. On ollut aikaa suunnitella kevään reissuja ja lukea muiden retkeilijöiden kokemuksia ja vinkkejä eri luontokohteista. Otan kevään tänä vuonna vastaan erityisen innoissani: ennen kesää on edessä ainakin 45 iltaa ja yötä, joihin on ladattu vahvat mahdollisuudet kokea jotain hienoa.

Ihan viime päivinä olen saanut paljon yksityisviestejä liittyen edellisessä kirjoituksessa mainittuihin pelkoihin. Kiinnostavaa, miten yleistä ja piilotettua pelko on. Pelkääminen koetaan suomalaisessa kulttuurissa häpeällisenä asiana, vaikka se kuuluu olennaisena ja tarpeellisena osana ihmisyyteen. On ollut antoisaa lukea näitä viestejä, kiitos kun jaatte kokemuksianne.

Sain kuulla vasta, että useampi aloitteleva retkeilijä harkitsee tarttumista haasteeseen nukkua 100 yötä ulkona Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi vuoden 2017 aikana. Ihan mahtavaa. Suosittelen houkuttelemaan välillä kavereita mukaan, tai liittymään eri vaellusporukoihin tai ryhmäretkille. Yhdessä retkeily on opettavaista ja mukavaa, lisäksi se tuo sadan yön mittaan sopivasti vaihtelua. Yllättävän monet ovat kiinnostuneita kokeilemaan ulkona yöpymistä ja pidempiä retkiä. Tarvitaan vain joku, joka vähän houkuttelee, lähtee seuraksi.

Uutuuksista puheen ollen, harkitsen tässä osallistuvani vaellukselle vieraiden ihmisten kanssa. Jo ajatus tuntuu kiusalliselta ja ehkä juuri siksi sitä kannattaa kokeilla. Myös ajatus viikon vaelluksesta tuntui vuosi sitten todella rasittavalta ja nyt se on noussut elämän hienoimpien kokemusten top-kymppiin. Omat uskomukset kannattaa testata, niissä ei monesti ole järjen häivää. Kuulin muuten vasta hauskan kysymyksen: ”Mikä on tyhmin mielipiteesi?”. Tämän voisi muuntaa vaikka muotoon: mikä on hatarin uskomuksesi? Mihin kaikkeen sinusta ei ole? Mistä asioista et pitäisi ja tiedät sen kokeilemattakin?

Minä aion kokeilla ensi keväänä elämäni ensimmäistä tavallisessa- ja lumiluolassa yöpymistä, hiihtovaellusta ja Norjan ulkoilmareissua, josta olen haaveillut kauan. Mitähän sitä muuta keksis? Mitäpä ite aiot? Onko teillä kokemusta ennakko-oletusten murtamisista tai käänteen tekevistä uutuuksista? Onko tullut tehtyä lupauksia? Oisko vinkata mitään hyviä? Toiveikasta uutta vuotta kaikille! Mukavaa, että edelleen pysytte mukana.

Jaettu