010-1800x1200001-1800x1200003-1800x1200

Käyskentelin illalla pihalla ja mietin, mihin oikein lähtisin. Taivaalta tuli jotain märkää ja hämäävän valkoista. Oli nollakeli ja teki mieli raikasta ilmaa, mutta inspiraation puute yöpaikan valinnan suhteen vaivasi. Katse osui pihakuuseen. Ajatus kuusen alla nukkumisesta veti puoleensa. Ajatushan ei ole mikään uusi, sille on oma elegantti ilmauskin, eli ”nukkua kuusen perseessä”.

Aika monesti olen kuullut sellaista, että ”Kyllä minäkin yövyn ulkona – mutta ihan vaan omalla pihalla.”. Joku kysyi vasta, että olenko minä yöpynyt pihoilla ja jos, niin lasketaanko nekin muka ulkona yöpymisiksi. Aika jännä ajatus se, että pitäisi mennä aina johonkin ankaraan avotunturiin, että voi sanoa olleensa yötä ulkona, että voi ylipäätään ajatella olleensa jossain. Siellä pihalla on kuitenkin aika paljon ihmeteltävää, kuten vaikka tähdet, linnut, eläimet, puut, sääilmiöt, äänet ja tuoksut, avaruus ja universumi.

Eilinen pihakuusen juurella nukuttu yö oli hieno kokemus ja niitähän tässä metsästetään. Okei, elän maaseudulla, missä valosaaste ei häiritse esimerkiksi tähtien tai revontulien tarkkailua. Niitäkään ei siis tarvitse lähteä etsimään jostain kauempaa. Mutta miksi pitäisikään? Jossain kaupunkilähiön puskissa se vasta erikoinen meininkin onkin? Ootko kokeillut? Kuka voi ylipäätään arvottaa, millaiset kokemukset ovat hienoja, hyviä, antoisia, kiinnostavia, kuka voi sanoa toiselle, että ei tuota nyt kyllä lasketa kokemukseksi. Ei aina tarvitse lähteä kauas, nähdä vaivaa, ylittää itseään, mennä syvälle metsään. Vai mitä mieltä olet?

Luulin löytäneeni suosikkini ulkona yöpymisen muodoista, eli taivasalla nukkumisen. Mutta kuusenjuurella nukkuessa saa taivasalla nukkumisen hyödyt, eli saa katsella nukkumaan mennessä ja herätessään taivaan ja sammaltason tapahtumia. Kaikenlainen säätäminen on minimissään, kun ei tarvitse kikkailla vaikkapa teltan kanssa. Kuusen oksien alta löytyy suloinen turvallisuudentunnetta henkivä tummanvihreä pesä. ”Havu-oksan rauhan viiri päällänsä liepoittaa.”, lateli jo Aleksis Kivi. Täytynee ottaa tavaksi.

037-1800x1200

Jaettu