Olen kyllä onnekas, koska lapsuuden kotini sijaitsee Kainuussa Suomussalmella. Muistan sen etenkin talvisin, koska vaikka muu maailma lainehtisi, Kainuussa kahlataan hangessa.

Hongat ne vaan humisi, kun tutkiskelin perjantai-iltana vanhempieni takapihalta alkavan metsikön kuusia. Löysin täydellisen nukkumakuusen ja nukuin sen alla. Seuraavana päivänä äitini yllätti minut, painellessaan hänkin kuusen alle. ”Pitääkö se mullakin alkaa nukkumaan ulkona.”, sanoi äiti ja hetken päästä katselin olohuoneen ikkunasta kuusikkoon katoavaa hahmoa. Sieltä hän heräsi tyytyväisenä pitkien yöunien jälkeen: ”Ei siellä palellut yhtään.”. Alun perin äiti oli se, joka lapsena vei minut metsään ja nyt taisi vuoro vaihtua.

Kyseinen lähimetsä on lapsuuteni ykköspaikkoja. Tuon edellä mainitun nukkumakuusen takaa löytyy moottorikelkkareitti. Penskoina pystimme kaverin kanssa reitin varteen kioskin. Pysäytimme kelkkailijat ja yritimme myydä heille mehua ja ruisleipää. Joku tietysti närkästyi siitä ja leikki loppui lyhyeen. Aikuiset ovat ankeita, siitä ei pääse mihinkään. Monet kerrat kahlasimme umpihangessa metsikön toisella laidalla asuvan kaverin luokse. Lunta oli vyötäisille asti ja eteneminen muistutti ehkä eniten uimista. Matkalla piti ylittää puro ja sen ylitimme puron yli kaatunutta jäistä koivun rankaa pitkin taiteillen. Välillä pysähdyimme leikkimään oravia, jotka nukkuivat kuusen alla. (Eivät ole leikit hirveästi muuttuneet vuosien mukana.).

Tuolloin leikittiin kesäisin myös suonsilmän etsimis -leikkiä, eli etsittiin soita ja suonsilmiä, joihin yritettiin upota. Rohkeimman piti kokeilla, uppoaako niihin oikeasti ja toiset odottivat suon reunalla keppien kanssa mahdollisuutta pelastaa uponnut pulasta. Ystäväpiiristäni ei löytynyt vuosiin yhtään järjen ääntä.

Metsässä oli myös ikioma ja supersalainen paikkani, eli puron varteen juuttunut vanha laituri, jolla oli hauska istuskella yksin, katsellen puron varrella kasvavia saniaisia ja sammalia. Noina hetkinä piti myös haaveilla, se oli hyvin tärkeää. Toivottavasti olisin niin onnekas, että voisin istua tuolla salapaikassa vielä vanhana mummonakin.

Tällaisia romanttisia lapsuuden muistoja ajattelin makuupussissa kuusen juurella. Seuraavana päivänä vein oman lapsukaiseni umpihankeen. Toivottavasti hänestä ei kasva järkevä-, vaan keveä ihminen, joka vielä aikuisenakin osaa nauttia saniaisista ja salapaikoista.

Jaettu