Blogiyhteistyössä Tähtitieteellinen yhdistys Ursan kanssa

Kun liikkuu luonnossa tiuhaan eri vuorokauden- ja vuodenaikoina, päätyy väistämättä tekemään tuttavuutta erilaisten taivaanilmiöiden kanssa. Ihan viime aikoina olen saanut nähdä monenlaista haloa, helmiäispilveä ja tähdenlentoa. Vaihtelevien taivaanilmiöiden katseleminen on nautinnollista, luonnossa ilmenevien säännönmukaisuuksien havaitseminen palkitsevaa. Erityisen hienoa on, kun uudet ilmiöt tulevat tutuiksi.

Sain Ursalta ihan mainion kirjapaketin taivaan ilmiöiden tutkailun tueksi. Tähdet 2017 -oppaasta voi tarkastaa esimerkiksi tähtitaivaan asennon, planeettojen liikeradat, meteoriparvien ja erilaisten auringon- tai kuunpimennysten ajankohdat ja muut ajankohtaiset taivaan tapahtumat. Jari Luomasen Ilmakehän ilmiöt – synty, havaitseminen ja valokuvaaminen -kirja on myös todella kiinnostava tietopaketti. Sen lisäksi, että teos on valokuvaus- ja kuvankäsittelyopas, se nimeää ja selittää kymmeniä erikoisia taivaanilmiöitä, joita voi bongata kuka tahansa luonnossa liikkuja ihan paljaalla silmällä. Pian lukija huomaakin tarkkailevansa luontoa uudesta näkökulmasta, löytävänsä uusia ilmiöitä tutuissa tilanteissa. Kirjan alkusanoissa onkin lainattu edesmennyttä tähtitieteilijä Marcel Minnaertia: ”Vaikka tuntuukin äärimmäisen kummalliselta, niin todellisuudessa emme havaitse paljonkaan muuta kuin jo tunnemme. On hyvin vaikeaa nähdä mitään uutta, vaikka tämä esiintyisi aivan silmiemme edessä.”.

Luonnossa liikkujille tutut hämärän vaiheet saavat Luomasen kirjassa viralliset nimet: kun aurinko painuu horisontin alle, alkaa porvarillinen hämärä. Tällöin on hämärää, mutta erilaiset kohteet ja esineet erottuvat helposti, koska taivaalta siroaa vielä valoa. Porvarillinen hämärä loppuu, kun aurinko on 6 astetta horisontin alapuolella. Seuraava aste on nauttinen hämärä, jolloin aurinko on 6-12 astetta horisontin alapuolella. Nauttisen hämärän aikaan voit vielä erottaa horisontin merellä. Astronominen hämärä alkaa auringon laskettua 12 asteeseen horisontin alapuolelle. Tuolloin taivas vaikuttaa silmin havaittuna mustalta, mutta valokuvissa näkyy vielä ilmakehässä sironnutta auringonvaloa. Täysi pimeys alkaa 18 asteen kohdalla. Porvarillinen hämärä on vain yksi esimerkki hienoista kuvauksista, joilla taivaanilmiöt on nimetty. Kirjasta löytyvät myös ilmiöt nimeltään pyhäinhohde, Moilasen kaari, Aleksanterin tumma vyö, Brockenin kummitus, Elmon tuli, tai nollannen kertaluvun hehku.

Kun on löytänyt ilmakehän ilmiöille nimet ja syyt, voi siirtyä opiskelemaan maailmankaikkeuden ominaisuuksia tarttumalla Columbia Universityn astrobiologian professorin Caleb Scharfin teokseen Kopernikuskompleksi – kosminen merkityksemme planeettojen ja todennäköisyyksien universumissa. Elinkelpoisten ympäristöjen tutkimiseen erikoistunut Scharf hakee vastauksia esimerkiksi kysymykseen: ”Mikä on ihmisen paikka järjestyksen, kaaoksen sekä kosmisen merkityksellisyyden ja keskinkertaisuuden tasapainossa?”. Scharfin teos tarjoaa avartavia, kaikkeuden mittakaavan kysymyksiä kaikille taivaan tiirailijoille kansantajuisesti. The Sunday Times onkin nimennyt kirjan vuoden 2014 tiedekirjaksi.

Taivaan tarkkailun tueksi:

Ursan nettisivuilta voit tarkastaa miltä näyttää tähtitaivas tänään.

Taivaanvahti.fi on Ursan havaintojärjestelmä, jonka tietokantaan kerätään tähtitieteellisten ja ilmakehän ilmiöiden havaintoja.

Star walk 2 – tähtikarttasovellus älypuhelimeen.

NASA-sovelluksella voit seurata kansainvälisen avaruusaseman ISS:n ja muiden maan kiertoradalla olevien alusten liikkeitä.

Join the discussion 2 Comments

  • Sminki sanoo:

    Ihan mahtavia termejä! Olisinpa halunnut olla paikalla kun noita keksittiin. Moilasen kaari!

    • Liisa sanoo:

      Hahaa! Jos löytää täysin uuden ilmiön, pääseeköhän nimeämään sen ite?

Jaettu