Pakkaan rinkan, rasvaan vaelluskenkät ja kannan sukset autoon.
Mielessä pyörii kaksi ajatusta, joista toinen on turkkilaisen runoilijan Nazim Hikmetin:

En väsy puiden katsomiseen,

täynnä toivoa ne viheriöivät.

… ja toinen ikivanhaksi eläneen, nyt jo kuolleen mummuni:

Luonto on ihmisen paras ystävä.

Molemmat tuntuvat omilta tänään.

Jaettu