Alun perin väsyneet aivoni kehittelivät tuolle torstaille suunnitelmaa, etten yöpyisi missään. Pyöräilisin ympäri saarta valokuvaten yötä. Laitoin kuitenkin varalta viestiä edellisenä yönä kylässä olleelle ystävälle Auralle: mitä jos et vielä lähtisikään, lähtisit kanssani johonkin. Raisa Oulusta lähti lisävahvistukseksi. Näinä päivinä olen kiitollinen, jos saan yöseuraa. Yksin ulos lähteminen vaatii tahdonvoimaa, niin palkitsevaa kuin se onkin.

Moni kysyy, eikö koskaan kyllästytä. Kyllästyminen on ehkä väärä sana, mutta kodin lämpö vetää puoleensa. En ajattele, että taas pitää lähteä, vaan että en jaksaisi juuri tänään lähteä, jos lähtisinkin vasta huomenna, tarvitsisikohan joku minua välttämättä täällä, olenkohan tulossa flunssaan, perään toiveikas ehkä?

Motivaatiopulaa ei ole koskaan silloin, kun on saanut seuraa. Meidän oli tarkoitus mennä Hailuodon harjuille telttailemaan, mutta koska tuuli kahdeksan metriä sekunnissa, päädyimme Hailuodon Ulkokarvoon viettämään iltaa uudelle taukotuvalle. Taukotuvan lähellä rannassa on paikallisen Hai Art –taidetoimijan rakennuttama ja akustiikkataiteilija Lukas Kühnen suunnittelema tilataideteos Organum. Organum koostuu kolmesta erikokoisesta kupolista, joista jokaisella on oma resonanssi. Eri kokoiset kupolit on mitoitettu niin, että ne saavat aikaan kolmen intervallin duurisävelkulun: pohjaäänenä suurimmassa kupolissa G, keskiäänenä keskimmäisessä kupolissa terssi H, ja pienimmässä kupolissa kvintti D. Organum on siis luomu-vahvistin, jonka sisällä on erityisen mukavaa äännellä, laulaa, soittaa.

Betonisen majan houkutusvoima ei kantanut, toiset päättivät yöpyä muualla ja jäin yksin Organumiin. Ulkopuolella olevat pajupuut loivat erityistä tunnelmaa nitisemällä tuulessa. Symbolisesti tuo paikka oli aika hyvä omien pelkojen tutkiskeluun, kun oma varjo hyömi ympärillä heijastuen milloin minkäkin kupolin seinämään ja liikkeiden tuottamat rasahdukset kaikuivat kupoleissa. Tunnelma oli lopulta juhlallinen, ei ahdistava.

Kulutin aikaa Organumissa käyttäen paikan akustiikkaa hyväkseni laulaen ja hyräillen tuulen kanssa kilpaa. Lopulta valitsin pedilleni tuulensuojaisen kohdan, tosin tuuli kääntyi juuri kun olin mukavasti pussissa. Heräsin kummiin kaikuihin, varikset raakkuivat aamulla kuuden aikaan. Pian jo haukiputaalaiset pilkkijät yksi toisensa jälkeen kurkkivat Organumin kolmesta oviaukosta sisään. Pääsin paikallisoppaaksi heti herättyäni: ”Ei, tämä ei ole Putinille rakennettu bunkkeri, tämä on taidetta.”.

Jaettu