Luulen, että tuolla kuvassa juosseella jäniksellä oli samanlainen fiilis tuon reiän löytäessään, kuin mitä mulla on nyt. Hiihtoladulla tunturijonojen keskellä tai lasketteluasennossa rinteessä tuntuu, kuin olisi löytänyt piilotetun oven, jossa lukee salakielellä: ”Vapaus”. Alan ymmärtää hiihtopummeja.

Homman nimi on hiihtoloma Pallastunturin kupeessa. Ja tämä kevättalvi yllättää aina, miten tämä onkin näin lempeä. Tykkylumi notkuu ja tippuu. Ja tämä lapin luonto, tunturit painavat ihmisen maahan. Revontulet telmivät yhtenään. Nytkin ne on siellä. Toiset saa asua täällä. Vaikeaa kuvitella, millaista se on.

Luontokeskuksella juttelen tuntemattoman kanssa hiihdosta. Hän käyttää ilmaisuja ”suoritus” ja ”huolto”, kun puhumme hiihtoretkistä ja eväshetkistä. Yöt täällä menevät kyllä itsellänikin vahvasti suoritusten lokeroon. Mittari näyttää miinusta kahtakymppiä ja telttapaikka on epäinspiroivasti mökin pihassa. Sentään kaukainen poronkellojen kilkatus kantautuu nukahtamisen hetkillä teltan kaikensulkevan kankaan läpi. Seuraavaksi keksin jotain hauskempaa. Täällä se onnistuu, jos jossain.

Jaettu