Katselin pitkin hiihtolomareissua hyviä nukkumispaikkoja, helposti saavutettavia kotia Pallasjärven rannalta ja nukkumakuusia kansallispuiston alueelta. Lopulta en päässyt mökkipihaa pidemmälle. Yksinäiset yöretket eivät niin kiinnostaneet, kun päivät täyttyivät laskemisesta tai hiihtämisestä ja mökissä oli tarjolla läheisten seuraa ja korttipelejä.

Yö numero 70 tarjosi kirkkaan kuutamon ja komeat revontulet. Päätin juhlistaa pyöreitä hiihtämällä kuutamossa Raattaman kylän latuja Pallastunturin juurelle. Yllättäen toisetkin innostuivat. Äitini ja 11-vuotias kummityttöni lähtivät seurakseni ja yhdessä koimme, kun tuntureiden takaa nousivat vihreät juovat pinkkeine reunuksineen, joista nuorimmalle mieleen tulivat osuvasti vesimelonin värit. Oma pakkasennätys (-24) meni huomaamatta rikki. Nukuin tyytyväisenä kymmenen tunnin yöunet teltassa. Pakkasessa nukkuminen on paljon mukavampaa, kun luin jostain, että kannattaa etsiä esimerkiksi vanhan toppatakin kauluksen karvareunus ja kiinnittää se makuupussin suulle. Karva suojaa kasvoja jäätymiseltä. Tämän tehtyäni en ole enää herännyt siihen, että nenä paleltuu. Lämmin suositus kaikille talviyöpyjille.

Tuo 11-vuotias on kyllä rohkea tyyppi. Sen lisäksi, että hän lähti yöllä kanssamme hiihtämään ja halusi hiihtää paljon pidemmän lenkin, kuin oli aiottu, hän lähti vielä kanssani yöpymään lumikieppiin, eli kintsiin. Sana kintsi viittaa Pohjois-Amerikan intiaaniryhmien Athabasca-kielistä englanninkieleen lainattuihin sanoihin quinzhee ja quinzee. Rakensimme viimeistä yötä varten veljeni kanssa mökin pihalle kahden hengen kintsin. Ensin lapioimme pihaan mahdollisimman korkean lumikasan. Seuraavana päivänä kaivoimme kasaan luolan ilmanottoaukkoineen ja illalla kömmimme luolaan 11-vuotiaan kanssa. (En kirjoita tarkempia ohjeita tänne, niitä löytyy netistä.).

Kokoilin yöpymiskamoja eteisessä ja koetin rohkaista ensimmäistä kertaa talviretkelle lähtevää lasta: ”Jos sua jännittää yöllä, niin minut saa kyllä herättää ja voidaan mennä sisällekin.”, vain huomatakseni puhuvani yksikseni: pienempi oli mennyt jo edeltä. Kintsissä oli tilavaa ja mukavaa. ”Vitsit, mitä luksusta!”, mietimme molemmat, kun kintsillä oli pituutta lähes kolme metriä ja leveyttä myös riittämiin. Vietimme aikaa katsoen puhelimella Youtubesta Pinkkiä Pantteria, kuulemma: ”Kyllä jotain viihdettä pitää olla.” . Aamulla oma taaperoni kömpi mummunsa kanssa luolaan meitä herättämään. Lapsen ilme oli näkemisen arvoinen: ”Mitä te teette siellä?”. ”Nukutaan tietysti.”. Ulkona oli kirpeä pakkanen, luolassa aivan leutoa.

Millaisia kokemuksia teillä muilla on lumimajoitteista ja niissä vietetyistä öistä?

 

Jaettu