Yöt Tamokdalenin talviparatiisissa ovat takanapäin. Olin kuullut monelta suunnalta, kuinka hienoa Tamokdalenin vuoristolaaksossa on talvella. Vuosi sitten ajattelin, että haluaisin nähdä tuon paikan omin silmin, mutta epäilin vahvasti jaksaisinko viettää ulkona pakkasessa monta päivää. Norjan vuoristolaakso kuulosti ympäristönä haastavalta, jatkuva pakkasessa oleilu rasittavalta.

Nyt, kun koin olevani valmis lähtemään, ei siellä oleminen lopulta tuntunut sen kummemmalta, kuin viime kuukausien talviyöt Suomessa. Lämpimät ja aurinkoiset päivät tekivät talviretkeilystä hyvinkin miellyttävää. Hiihtoretkillä ongelmia oli pikemminkin kuumuuden, kuin kylmyyden kanssa. Viimeisenä päivänä aurinko lämmitti niin, että ulkona saattoi olla merinovillatopissa.

Aiemmin talvella, eräällä illallisella heitin ilmaan aikovani lähteä Pohjois-Norjaan retkelle ja että seura kelpaisi. Henni tarttui täkyyn ja toi mukanaan Kaisan ja Elinan, kokeneita retkeilijöitä kaikki. Ajoimme Norjaan Kilpisjärven kautta. Hennin kanssa vietimme ensimmäisen yön Lulledalenin retkeilyalueella Skibottenin laaksossa, laavussa, loput porukasta majoittuivat Kilpisjärvelle. Seuraavana aamuna ajoimme Tamokdaleniin. Tamokdalen on erityisesti vapaalaskijoiden valinta ja Tamokin rinteisiin saavutaan laskemaan Japanista, Kiinasta, Saksasta ja Suomesta. Minulla ei ollut juuri lainkaan kokemusta lajista, mutta hankin mukaan Telemark-kamat siltä varalta, että löytäisin tarpeeksi loivia rinteitä harjoitteluun. Löytyihän niitä.

Vedimme varusteet ahkiolla laaksoon. Valitsimme tasaisimman leiripaikan, josta teimme päiväretkiä hiihtäen. Välissä syötiin hyvin, istuttiin nuotiolla ja käytiin vedenhakureissuilla. Oli hyvä olla kokeneempien retkeilijöiden seurassa ja lähdin monta käytännön vinkkiä ja retkikohdetta rikkaampana kotiin. Muille taas talvitelttailu oli uutta ja oli hyvä, että kaikki saivat kokemuksen siitä, että talvella telttaillessa on mahdollista nukkua hyvin. Ensimmäisenä yönä yksi porukasta sai tosin kokemusta siitäkin, kuinka on mahdollista myös palella ja joutua viettämään yön tunteja tehden lämmikkeeksi vatsalihasliikkeitä makuupussissa.

Ei niin tutussa porukassa on kiinnostavaa reissata. Kiitin mielessäni sitä, että matkaan sattui hauskoja ja rentoja ihmisiä, joiden kanssa oli ilo viettää aikaa. Uudessa porukassa oppii aina jotain uutta myös itsestään, omista tavoistaan ja mieltymyksistään. Voin summata retken lainaten erästä rinteitä alas laskenutta norjalaismiestä, kun kysyimme, millaista on ollut, hän vastasi:”90 percent perfect, 10 percent okay.”.

Tulomatkalla ajoimme Hennin kanssa Lyngenin niemimaan läpi, Kautokeinon kautta Hettaan. Näimme Lyngenin alpit ja jäämeressä uiskentelevia pyöriäisiä. Yövyimme viimeisen yön Kautokeinoon vievällä tiellä, parkkipaikan lähellä. Teltan pystyttäminen ja iltarutiinit hoituivat ennätysajassa, kun tuuli ja pakkasta oli parinkymmenen asteen verran. Pohjois-Norjan talvi ja talvinen jäämeri oli äärimmäistä visuaalista tykitystä suuruudessaan, laajuudessaan, karkeudessaan, kauneudessaan. Olin aivan täysi ja samalla mietin, koska pääsen takaisin.

Postauksessa näkyvät jaloissani varustesponsorointina saadut Naali -huopakumisaappaat, klassiset saappaat metsäsuksiin, tekijä Nokian jalkineet.

Join the discussion 3 Comments

  • Anna Ruohonen sanoo:

    Ihan huikeaa! Me vietettiin pääsiäinen Kvaløyalla Tromssan vieressä, ja siellä näkyi laaksoissa paljon telttailevia retkikuntia. Itse nukuttiin Airbnb-kämpässä, mutta eihän tuo teltassa nukkuminen Norjan keväthangilla varmasti kamalaa ole! Anna / Mukanas

    • Liisa sanoo:

      Moikka! Kuulostaa ihanalta ja paikka näyttää upealta lyhyen googlailun perusteella. Me ei nähty muita telttailijoita ja oltiin havaitsevinamme, että norjalaiset ihmettelivät moista touhua, talvitelttailua. Suostuivat neuvomaan, missä laavu sijaitsee, mutta tähdensivät perään, että: ”You know it’s cold at night?”.

    • Liisa sanoo:

      Moikka! Kuulostaa ihanalta ja paikka näyttää upealta lyhyen googlailun perusteella. Me ei nähty muita telttailijoita ja oltiin havaitsevinamme, että norjalaiset ihmettelivät moista touhua, talvitelttailua. Suostuivat neuvomaan, missä laavu sijaitsee, mutta tähdensivät perään, että: ”You know it’s cold at night?”.

Jaettu