Kaupallinen yhteistyö: Villa Sivakka, Pallaksen pöllöt ja Hiihtokeskus Pallas

Juontaja Mikko ”Peltsi” Peltola totesi talvella Yle Puheella, että Suomen talvi on niin pitkä, että siitä kannattaa opetella tykkäämään. Saavutin tämän viimeistään tänä talvena, ihan vain olemalla ulkona vuorokauden oikeina hetkinä, jäällä, ladulla, kuusen alla tai tunturissa.

Lähdin vielä yhdelle talven hyvästelyreissulle Lappiin. Istutin pienen perheeni autoon, hain ystävän Kittilän lentokentältä ja suuntasimme kohti Pallasta ja majoituspaikkaamme Villa Sivakkaa. Airbnb:n kautta löytynyt Villa Sivakka on arkkitehti Lauri Louekarin suunnittelema mökki Äkäsjärven rannalla. Mökki on täynnä huokailua herättäviä yksityiskohtia, mutta parasta Sivakassa on sen oleskelutilan suuri ikkuna, josta saimme seurata vaihtelevia sääilmiöitä, sankkaa lumisadetta ja kirkasta valkeutta, sekä aamuyöstä auringonnousua Äkäsjärvellä, Sivakasta löytyneen vinyylilevy-valikoiman soidessa taustalla. Mökistä ja pihalta löytyi sivakointi-teemaan liittyviä yksityiskohtia, kuten vanhoja kokopuusuksia. Yhden yön yövyin mökkirannassa, kaukana näkyviä tuntureita tiiraillen.

Vielä viimeiset irti talvesta -teemalla kävimme ystävän kanssa hiihtämässä viimeistä kertaa Äkäsjärven läheltä löytyvillä laduilla. Ystävä liiteli edellä karvapohjasuksiensa kanssa ja huuteli: ”Tehdään tällainen ihan pieni lenkki, kunhan vaan vähän aurinkoa  ja raitista ilmaa.”. Minä hiihdin perässä sen kaksikymmentä kilometriä Optigripeillä, joihin paakkuntui lumi aina jos vauhti vähänkin hiipui. Jouduin pysähtymään vähän väliä raastamaan tiukasti ja nopeasti tarrautuvaa ja kovettuvaa lunta pohjista, yrittäen pysyä elohopean lailla liukuvan ystäväni perässä. 

Pallaksen rinteissä sai laskea ihan rauhassa, kun useimmat muista turisteista kai jo odottavat kevättä etelämmässä.  Sopi minulle täydellisesti, off-season on ehkä paras mahdollinen aika olla Lapissa. Hississä kyselin kohtaamiltani ihmisiltä, miksi he tulevat juuri Pallakselle ja Pallaksen vetovoima kuulosti liittyvän kauniiseen kansallispuistoympäristöön ja sen mukanaan tuomaan rauhallisuuteen: hissijonot eivät pääse liikaa paisumaan, eikä rinteissä tarvitse odottaa vapaata tilaa. Sitäkin kiiteltiin, ettei Pallastunturin rinteitä ole raivattu koneellisesti, mikä tekee retkeilyn alueella miellyttäväksi myös kesä-syyskaudella.

Mietin, että jotain uutta tällä reissulla olisi kiva tehdä. Harkitsin ensin varjoliitoa, mutta hiihtokoulu Pallaksen pöllöjen tarjoama vapaalaskukoulu vei voiton. Pöllöjen vapaalaskukoulussa kerrotaan alueen lumiturvallisuudesta ja viedään retkeläiset taitotasolleen sopiville laskulinjoille. Pöllöt järjestävät myös perinteisempää hiihtokoulua, maastohiihtoretkiä sekä ruskaretkiä.

Vapaalasku siis kiinnostaa, takamaastoon lähtemällä laskettelu muuttuu retkeilyksi, kun hiihtäjä saa valita omat polut, maastot ja rinteet. Randosuksien kanssa itse eteneminen ja nousut ovat miellyttävä osa retkipäivää. Vapaalaskun haltuunotto vaatii hieman aikaa ja vaivaa, eikä laskuporukoihin tee mieli lähteä jarruksi nollakokemuksella. Vapaalaskukoulu mahdollistaa lajin sisälle pääsemisen. Pallaksen pöllöjen Juuso ja Janski veivät meidät parille kerolle laskemaan. Saimme muutaman tunnin aikana sekä vankkaa tuulta ja kovia rinteitä, että täyttä aurinkoa ja koskematonta puuterilunta. Saimme tuntumaa siitä, millaiseen mäkeen jatkossa uskaltaa lähteä. Tiedän, mitä teen ensi talven.

Jaettu