Haaste lähenee loppuaan. Vietän viimeisiä öitä Hailuodossa, ensin yksin lähimetsässä ja vielä meren rannalla ystävän kanssa. Koetan olla kiirehtimättä ja koetan odottaa aurinkoisia iltoja ja sateettomia kelejä kahdelle haasteen päättävälle yölle. Äsken eräs kysyi, miksi kannattaa lähteä ulos yöksi. Kaikkien tuskin kannattaakaan, monille se on taatusti epämukavaa ja epäkiinnostavaa. Mutta jos luonnossa liikkumisesta tai kauneuden kokemuksista pitää, silloin uskallan suositella ulkona yöpymistä. Yöaikaan ja yön ympärillä kaikki on vähän erilaista: yleensä aina vähän hienompaa, hieman erityisempää, joskus jopa mystiseltä tuntuvaa tai liikuttavan kaunista. On kokemisen arvoista nukahtaa kaulushaikaran huutoon maaten rantaheinikossa unenomaisessa pastellimaisemassa.

Muistan, kun viime keväänä joku epäili, että sadan yön aikana ulkona yöpyminen muuttuu vääjäämättä tylsäksi: ”Sitten sun on pakko keksiä tikusta asiaa.”. Tuo ”tikusta asiaa” oli aika osuva ilmaus, se kuvaa luonnossa liikkumisen viehätystä hyvin. Luonnossa on helppoa keskittyä ympärillä olevaan. Pienet asiat muuttuvat suuriksi ja tärkeiksi, jopa kiehtoviksi. Joskus huomion varastaa sammaleen sävy, oksan muoto, pienen pieni ötökkä, miksei mitättömältä vaikuttava tikkukin.

Lähteminen on ollut monena iltana tosi vaikeaa. Kertaakaan se ei ole kuitenkaan kaduttanut. Vuodenkierto ja sääolosuhteet takaavat, ettei löydy kahta samanlaista iltaa. Toiset ovat hienompia kuin toiset, se riippuu paljon mielentilastakin. Se on ollut hyvä huomata, miten kaikesta tulee lopulta tavallista. Sitä painelee pimeässä rinkka selässään, vähän vihellellen, jonain tavallisena tiistaina ja lopulta painaa päänsä ilmatyynylle keskellä katajikkoa ja tajuaa tehneensä kaiken edeltävän huolimattomasti, tottumuksen ohjaamana. Silloin tuntuu toiveikkaalta: ihminen pystyy vaikuttamaan tapoihinsa ja olotilaansa aika paljon.

”Mitä aiot seuraavaksi?”. En mitään erikoista. Tekemistä riittää siinä, että toteutan vuoden aikana saadut ideat hyvistä kuvaus-, retki- ja vaelluskohteista. Olen löytänyt keinon muuttaa illan kuin illan vähän hauskemmaksi. Näillä pärjäilee.

Blogi on hyvä väline, varsinkin valokuvauksen kannalta ja onkin ollut hauska kokeilla bloggaamista ja tutustua blogimaailmaan. Seuraavaksi haluan kuitenkin retkeillä ja liikkua luonnossa ilman mukana seuraavaa toista tasoa: retkeä seuraavaa blogitekstiä ja kuvia. Sadan yön touhuissa on ollut haastavaa valita joka ilta uudelleen keskittyykö mihinkin hetkeen, nauttiiko kiireettömyydestä tai läsnäolijoiden seurasta, vai miettiikö seuraavaa kuvaa, käyttääkö hyväkseen hiljalleen hiipuvan valon, auringonlaskua seuraavat värit. Pian nämä asiat saavat soljua vapaasti omassa epämääräisessä rytmissään. Instagram-tilini @100yötäulkona toimii ja päivittyy jatkossakin. Sadan yön kuvia on nähtävillä kesällä myös Hailuodossa Galleria Peräkamarissa, Hossan kansallispuiston avajaisissa ja Linnanvirta-puistojuhlissa Kajaanissa. Kiitos teille lukijat, kun olette pysyneet mukana!


Tällä hetkellä on muuten meneilllään monia hyviä kampanjoita: Suomen lasten metsäretkipäivää vietettiin keskiviikkona, mutta lapsia kannattaa viedä metsäretkelle tietysti koska vaan. Birdlife järjestää Tunnista 100 lintulajia -kampanjaa 100-vuotiaan Suomen kunniaksi, siinä mahdollisuus ottaa haltuun yleisimpitä lintulajeja. Luonnonpäivät-projekti on haastanut työntekijöitä lähtemään tällä viikolla tunniksi luontoon työajalla. Lauantaina vietetään Villiinny keväästä -päivää, joten luontoon houkuttelevia tapahtumia järjestetään ympäri Suomea.

 

 

 

Jaettu